Ulkona paukkuu vaan ei salamoi. Lennoston sotaharjoitus on menossa ja jytinää on odotettavissa aamukahteen asti. Kuulen sen kolminkertaisten ikkunoiden läpi, vaikka minulla on kuulokkeetkin korvissa. Päivällä olimme yllättävän kuulauden ja kirkkauden kiskomina melko pitkällä kävelyllä. Ei ollut liukastakaan muualla kuin joissakin paikoissa tampatulla latupohjalla. Menimme siis metsään.Lunta oli poluilla aavistus, kuusien alla ei sitäkään. Mustikanvarvut ja puolukat olivat kuin sokerissa pyöriteltyjä. Linnutkin liversivät auringon kullatessa korkeimpien puiden latvuksia. Menomatkalla harmittelin latupohjan vierestä kaadettuja ikikuusia. Taaskaan ei minulta kukaan kysynyt lupaa. (sic)
Jylinä säikytteli. Siinä tuli mieleen sodat ja niiden kauhut. On ollut niin paljon tekstiä, kuvaa ja puhetta sodistamme, lotista, veteraaneista viime aikoina. Miljoona tarinaa, joista useimmat jäävät kertomatta. Omassa lapsuuskodissa en muista sodista juuri puhutun. Ankeat asiat vaiettiin kuoliaaksi. Nyt vanhempana asiat alkavat kypsyä tai peräti käydä alitajunnassa ja pakottautuvat ulos. Tavalla tai toisella. Minä en esimerkiksi lapsena ymmärtänyt lainkaan, miksi minulta jossakin udeltiin, mikä sanomalehti meille tuli. Nykyään isoveli valvoo jokaista askeltamme. Ostokuittien, kännykkäpuhelujen, valokuvien, netinkäytön, sairauskertomusten, apteekkikuittien ja tiesminkä tositteiden perusteella meistä tiedetään jossakin paljon enemmän kuin me itse tiedämme tai luulemme tietävämme.
Minä kaipaan takaisin yksinkertaisempaa elämää ja niitä kaadettuja puita sinne polun varteen.
Palattuamme metsästä kävin vielä rannassa tutkimassa sinisensinisiä tyrskyjä ja kuvasin mm. nuo Sellun savut. Sormia palelsi. Jospa se jo talvelle rupeaisi. Joutaisi. Joutuisi joulu.
Kylläpä nousi mieleen paljonkin , mutta taidan jättää väliin, kun huomaan innostuvani sitten liikaa muistelemaan ja ne pikku tyttöjen sukat on vielä vähän kesken!
VastaaPoistaSe vain on tuttua, ettei sodasta puhuttu, mutta lapsena aisti erityisesti isän mielialan ja huomasi myös asia yhteyksiä siihen. Ja ne tunnejäljet ovat tuolla syvällä kuten A-Kh:lle kirjoitin.
Hyvää päivän jatkoa !
Leenam,
VastaaPoistaKiitos kommentista. Kävin lukaisemassa kommenttisi sieltä ja jatkoin. Tässä vanhojen skannattujen diojen putsaamisen lomassa.
Muistot ovat joka solussamme. Mikä niitä kieltämään. Puhumattomuus se pahin juttu olikin.
Kyllä ne sukat siitä valmistuu!
Heips!
VastaaPoistaPelkäsin, että jotenkin tosissaan olit loukkaantunut höpsöilyistäni,kun ei sitä koskaan tiedä, mihin toisen herkkään muistoon tai tunteeseen tökkää!
Sitä nimittelyä kyllä sai kuulla siirtolaisen lapsena. Ei siitä traumoja onneksi jäänyt.
On nämä tämän ikäluokan muistot vähän tämmöisiä :)
Mukavaa iltaa sinne Kuopioon!
LeenaM,
VastaaPoistaEnhän toki! Joskus minun tulee kirjoitettua liikaa, joskus jätän kirjoittamatta, vaikka kuinka tekisi mieli.
Plarasin juuri kuviani ja etsin VÄREJÄ. Sinulla kun niitä on niin runsaasti. Harmaat kuvani johtuvat tähän aikaan siitä, että kuvaan ulkona. Enkä keskustassa. Sieltä niitä värejä löytyisi, mutta minun liikkumiseni on hankalaa.
Löysin joitakin ja seuraavaksi laitan kyllä jotakin värikästä!
Hyvää illanjatkoa Sinullekin!
Tuuli käy luoteeseen...
VastaaPoistaMonet siirtolaiset muuttivat sukunimensä, etteivät tulisi ryssitellyiksi.