Matin ja Liisan matkassa

Kun ei enää ole kiire minnekään, saattoi istahtaa rauhassa sohvalle katsomaan Juhani Ahon Rautatien filmatisointia 70-luvulta. En ollut aiemmin nähnyt elokuvaa, koska yleensäkin olen katsonut niitä vähän eikä varsinkaan 70-luvulla ollut aikaa. Ruuhkavuodet. Niinhän niistä nyt puhutaan. Anja Pohjolan esittämä Liisa piti otteessaan.

Muutaman sanan vaihdoimme katsoessamme tuttuja maalaismaisemia, hevospelejä, arjen touhuja. Kun olen niin paljon muistellut menneitä omina muistikuvina, tuntui kuin olisin ollut se Liisa. Kipakka akka. En sentään ole ketruita tehnyt, mutta kaikki muut askareet toivat mieleen oman kotiseudun ja lapsuuden ja itse asiassa kiertyivät mielessä tiettyyn naapuritaloon. Elokuva oli minulle oikein sopiva tuomaanpäivän joulurauhaan pudottautumisohjelma. Jos ei satu olemaan juuri tämä kirja hyllyssä, niin täällä voi lukaista, miten arki palautui Matin ja Liisan huusholliin.

Tulkoon joulu jokaiselle!

Tulkoon joulu

Säv. ja san. Pekka Simojoki


Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt.
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton.
Joulu on taas, kulkuset soi. Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.

Tahtoisin päästä paimenten mukaan,
unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
tuo yksi joulu sai muuttaa historian.

Kertosäe:

Ikuisen joulun, jos tahdot löytää,
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.
Et löydä juhlaa, et joulupöytää,
löydät vain seimen ja tallin koruttoman.

Kertosäe: