ensimmäinen maatakiertävä satelliitti Sputnik laukaistiin kiertoradalleen 50 vuotta sitten? Minulla on jo niin paljon ikää, että muistan aivan selvästi tuon asian. Iltapimeällä tiettynä kellonaikana (aikataulua en toki muista) menimme kotipihalle tuijottamaan tummaa tähtitaivasta. Sputnikin erotti tähdistä siitä, että se liikkui suoraviivaisesti radallaan. Riitti siinä aikuisilla ihmettelemistä. Olin vielä lapsi, joskin jo koulussa, joten asia ei ollut satua kummempaa. Siinä seisoimme tummansinisen taivaan alla ja todistimme tietämättämme suurta historiallista hetkeä.Yleensä tähdetkin erottuivat erittäin selvästi, koska mitään keinovaloja ei ollut. Myrskylyhty oli navettavalona, tuvassa paloi joko öljylamppu tai Aladdinin taikalamppu. Ehkä meillä oli joku taskulamppukin, ettei tarvinnut yläkerran rappusissa kulkea käsikopelolla. Senkin kyllä osasi. Tunnisti portaikon kulman. En muista siellä pimeässä koskaan kompuroineeni.
Yläkerta oli Papan syytinkivaltakuntaa. Siellä oli sivustavedettävä puusänky, puulämmitteinen uuni, , levitettävä heteka vierassängyksi, puupöytä tuoleineen ja peilipiironki. Sen laatikoissa olivat Papan aarteet: tärkeät asiapaperit, edesmenneen äidinäidin kaulakellon vitjat, muutamia valokuvia. Albumia en muista olleen. Huone oli tavallista matalampi ja kerran kävikin sitten niin, että öljylamppu kuumensi katon ja se syttyi palamaan. Onneksi oli juuri aika siirtyä yöpyylle, kuten Pappa usein sanoi, ja hän pääsi heti hakemaan sammutusapua alakerrasta. Siis vettä! Isänkin vanhemmat olivat juuri tuolloin meillä käymässä. Tuli saatiin tukahdetuksi omin avuin eikä kovin suurta vahinkoa ehtinyt tulla.
Varotoimenpiteenä kattoon kiinnitettiin tulipalon jälkeen lampun kohdalle asbestilevy. Tuolloin sitä pidettiin hyvänä palamattomana materiaalina eikä tiedetty sen vaarallisuudesta yhtään mitään. Samaista asbestilevyä tuli vastaani vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin mökkimme savusaunan uunin takana. Rakennusten saneeraustöissä käsittääkseni vaaditaan tarkoin määritellyt erikoissuojaukset, kun asbestia käsitellään. Ongelmajätteitä on paljon. Todennäköisesti ihminen kehittää niitä koko ajan vielä lisää. Kännyköidenkin haittavaikutuksista on ristiriitaista tietoa.
Minäkin muistan Sputnikin. Paremmin sen kakkosen, jonka sisälle oli pantu se Laika-koira ressukka. Sen kohtaloa sääliteltiin. Sputnikien ylilentoja katseltiin niska kenossa illan pimeissä.
VastaaPoistaAsbestista: isäni alkoi aikoinaan kiinnittää huomiota, miksi tietyltä alueelta tulleet potilaat saivat keuhkosyövän ja mietti onko paikallisella kaivoksella syy-yhteyttä tähän. Oli. Tieto ei tuonut tuskaa, vaan loi terveyttä. Nyt osataan asbestiin suhtautua riskit tiedostaen. Purkutyötkin sujuvat ammattilaisten käsissä.
VastaaPoistaSputnik avasi taivaan, aikanaan. Oikeastaan pitäisikin kirjoittaa 'kun äiti lampun osti' -muistelmiin kaikki tekniikan ihmeet, joita elämän aikana on tullut vastaan. Useat jäädäkseen.
Maijamuru,
VastaaPoistaLaika jäi mieleen soimaan laulunakin.
Nythän tuolla ylhäällä viuhtoo satelliitteja kuin Vilkkilässä kissoja. Tavalliset ihmiset tuskin seuraavat niiden liikkeitä. Kerran näin, miten maaston korkeuskäyrän mittauspiste tarkistettiin "jollakin laitteella" siten, että odotettiin kahvia juoden kolmen satelliitin ylittävän paikan ja ottavan siihen yhteyden. Näkyi toimivan. Tuntui kyllä ihmeelliseltä.
Paju,
VastaaPoistaIsäsi on ollut viisas mies. (Ei kaikkien tarvitse osata maata viljellä. :))
Välistä tuntuu, että aika ajaa ohitseni pendolinolla. En edes tiedä tarkkaan, mitä iPodit, bluetoothit (kas kun eivät enää osaa kääntääkään niitä suomeksi) yms ovat. Pyykkilauta vaihtui ilolla pyykinpesukoneeseen, tiskikonekin on kätevä, mutta kaappiin unohtuneitakin hittilaitteita löytyy. Esim. munankeitin.
Kiitos taas muisteluista, joita on aina kiva lukea!
VastaaPoistaLaika-koiran kohtalo kirpaisee minuakin. Tähtitaivas on ulkosaristossa aivan toinen kuin täällä kaupungissa... Upea ja ihmeellinen.
Tulipalostakin on kokemusta. Loin värikkäällä pöytäliinalla huoneeseen tunnelmaa, laitoin sen pöytälampun päälle... Isä haki keittiöön mehulle ja pullalle, leikki jäi odottamaan. Liina kuumeni ja syttyi, huone ehti tärveltyä. Hirveä pelästys! Mutta kukaan ei ollut siitä vihainen, eivät edes jälisammutuksesta huolehtineet isot pelottavat palomiehetkään. Niin, ja isä se vasta oli tosi sankari! Ei alkanut jäkättää, vaan haki heti ämpärin ja viuhui palon uskomattoman nopeasti sammuksiin.
Hauska kuva muuten jälleen!
Haavetar,
VastaaPoistaMuistelupuolelle menee väkisin, jotta arki jäisi edes hetkeksi pois mielestä.
Sähkölampunkin päällä voi kangas syttyä palamaan. Nämä uudet pienet lamput vasta tulikuumia ovatkin.
Ihana isäsi, kun ei moittinut! Hän oli varmaankin helpottunut, ettei käynyt pahemmin. Sanovat aina, hyvä kun ei käynyt pahemmin, pahemminkin voisi olla. Tämä koko eläminen nyt.
Sputnikhan se siinä kuvassa ja läheltä. :)