Kipuilua

minne aapa vei
eilisen naurunpuuskat
kipu tuli poltteena

kalasääski haluaa enemmän
kuin kuunnella vieraita
joilla on silmissään kipu

kaiku niiaa tuulessa
taivas tummenee
kipu kuvastuu maahan

päivänkoi heiluu
myrskyn tanssittaessa
kipu horjahtaa

-----

Haikurunot tehty tällä.

------

Kivun anatomia, kipuklinikka, kivunhoitoon erikoistuneet lääkärit, kipulääkkeet ovat kaikki Anna Emilialle tuttuakin tutumpia. Kivunkierre kasvattaa häntä konkreettisesti kieroon, kääntää ja vääntää tukirankaa korkkiruuville tai ässäksi. Miten sen nyt haluaa kuvata. Yli kymmenen kipukumppanuusvuotta on mennyt tuskaillen ja sinnitellen, apua epätoivoisesti hakien.

Kipupotilaan uskottavuus on suuri ongelma. Mitä kipumittari kertoo? Anna Emilian keho, aistit tietävät ja tuntevat kivun, mutta hänelle sanotaan jatkuvasti tai hän kuulee sanottavan, että hänen kipunsa ei selity löydöksillä. Hermovaurioita ei saada tai haluta saada esille, vaikka oirekuva on selkeä. Silloin ei myöskään uskalleta hoitaa. Kun kivun hoidossa on ns. myöhästytty, on tavallaan jo luovutettu hoitavalla taholla. Pelätään, että toimenpiteet aiheuttavat uusia pettymyksiä ja sitä kautta lisäävät kipua. Itse Anna Emilia alkaa olla valmis ihan mihin vain saadakseen edes 10–20 prosentin helpotuksen joksikin aikaa. Reseptejä satelee siinä tahdissa, että se lääkearsenaali, joka laillisesti lääkäreiden toimesta kirjoitetaan resepteinä, mahdollistaisi ns. lopullisen ratkaisun.

Anna Emilia hakeutui kipupolille kutakuinkin ajoissa. Somaattisista syistä johtuvaa fyysistä kipua pidettiin aaavesärkynä ja sitä alettiin hoitaa ensisijaisesti psykoterapialla. NLP on silloin uutta ja muodissa. Jälkeenpäin ajatellen se oli virhe. Auttaako psykoterapia potilasta istumaan, kun lanneranka on niin kipeä, ettei hän kärsi mitenkään istua? Rintalasta on halkaistu, vatsanpeitteet kolmesti, sappi leikattu, kaularankaa jäykistetty. Siinä muutamia Anna Emilialle tehtyjä operaatioita. Lisänä syövän sytostaattihoidot ja sädetys.

Jos Anna Emilia olisi etukäteen tiennyt, mitä hänellä sairastuessaan on odotettavissa, ei hän ehkä olisi uskaltautunut rankkoihin hoitoihin. Tai olisi. Hänen elämänhalunsa oli väkevä. Kukaan ei puhunut hoitojen mahdollisista jälkivaikutuksista. Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat oma lukunsa. Masennus on kroonisen kivun luonnollinen seuraus, jonka hoitoon on kokeiltu lukuisa määrä lääkkeitä. Mutta sivuvaikutukset ovat olleet hyötyä suuremmat. Miten ihmeessä voi olla iloinen, kun koko ajan koskee, polttaa, viiltää, pistää, kirvelee?

Kipu kuluttaa. Ystäväpiiri supistuu. Lähipiiri kärsii mukana, kun kaikki muuttuu. Vastuuta kantanut ennen niin jaksava äiti kuihtuu, kutistuu ja käpertyy kipuunsa eikä voi olla enää tukena kenellekään. Puolisokin uupuu uudessa tilanteessa. "Kaiken se kestää…" alkaa tuntua paikkansa pitämättömältä kliseeltä. Vain vertainen voi ymmärtää. Keskussairaala tarjoaakin yli kymmenen kipuvuoden jälkeen kolmatta sektoria hoitopaikaksi. "Minne voin mennä, minne voin mennä...", hyräilee Anna Emilia tyynnyttääkeen itsensä. Itku kurkussa. Auttaisiko raha?

-----

Pakinaperjantaille 45. haastesanasta kipu.