Handle with Care

If you drop me, I will break
If you hold me, I will shake
If you need me, I will hurry
If you don´t phone, I will worry
If you hurt me, I will cry
If you leave me, I will die.

So, please, be careful what you do
´cos my whole life depends on you.

Varmaankin kolmatta tai neljättä kertaa karsiessani työaikaisia papereita pois pantavaksi (pienin askelin se on helpompaa kuin kertarysäyksellä), tämä teksti piirtoheitinkalvona perhoskuvineen tuli vastaani. On ollut vaikea keskittyä monestakin syystä enkä ole saanut sepitetyksi mieleisiä rivejä Runotorstain viimekertaiseen aiheeseen. Niitä sanoja ei ole yksinkertaisesti annettu. Väkisin väkertämällä ei synny suttakaan.

Tuossahan ne ovat valmiina edessäni. Vanha futuuriharjoitus. Konditonaalissakin sopiva. Se kuvaa myös meissä aikuisissa, vuosirenkaista riippumatta, uinuvaa ikielävää lasta, joka kurottauttuu ulos, ylös. Tarvitsevuutta. Huolenpitoa. Pelkoa. Läheisriippuvuutta positiivisessa mielessä. Elämän haurautta.

Ei tätä tietenkään sovi Mappiin linkittää, koska en ole varma lähteestä. En se minä ole voinut olla. Runo on muistaakseni lainattu jostakin englannin oppikirjasta jollekin tasolle yläkoulun seiskasta lukion kolmanteen. Siltä väliltä. Ehtovirkkeet kaipasivat paljon drillausta. Muistinpa tuonkin sanan!

Kuvassa nousevaa aamu-usvaa korkealla mäellä. Nyt taitaa olla alavilla mailla hallanvaara. Nostin piikkikruunut parvekkeelta sisään. Molemmat keväiset pistokkaat ovat kukassa. Samoin ahkeraliisat. Jospa halla ei vielä huiskisi tässä rannan tuntumassa. Lisäksi olen tutkinut ikivanhassa tulitikkurasiassa olevia murusia. Ne näyttävät aivan harjaneilikan siemeniltä. Ovatko ne niitä, en tiedä. Ainoa konsti on kai ripotella niitä kukkapenkkiin ja seurata, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.