12. elokuuta 2007

Totuttelua ja laskuharjoituksia

Radiosta kuuntelin, miten viimeistä lomaviikonloppua on juhlittu eri puolilla Suomea. Rajustikin. Keväällä juhlittiin koulun päättymistä. Jo viikkoja lehdet ovat olleet pullollaan kuvia toinen toistaan suloisemmista pikkukoulukkaiden varusteista. Lukujärjestyksiä on ollut jaossa apteekissakin.

Pihassamme eräs alakoululaispoika on kulkenut ja istuskellut itsekseen pari päivää. Hän on juuri saanut uuden kännykän. Kaikki soittoäänet on kuultu. Joutuukohan hänen kännykkänsä heti parkkiin, tuli mieleeni. Onkohan kaikilla alakoululaisillakin jo kännykkä? Ääntä ja liikettä on iltaisin tavanomaista enemmän. Lapsista ja nuorista on mukava tavata kavereita lomien jälkeen, mikä kuuluu ja näkyy.

Tosin koulut alkavat eri puolilla maata hiukan eri päivinä, mutta monelle tuleva tiistai on se suuri päivä. Koulumatkaa on toivottavasti harjoiteltu, reppua testattu, pakattu ja purettu. Ensimmäistä koulupäivää kannattaisi juhlia kodeissa. Koulurauhan julistaminen on hieno juttu. Omaa ensimmäistä koulupäivääni olen muistellutkin täällä aiemmin.

Muistan myös hyvin, miten haikea tunne oli katsoa, miten omat lapset uudet reput selässään aikoinaan astuivat ala-asteen ovesta sisään, omaan avaraan maailmaansa. Oli monenlaisia luokkia, rehtoreita, opettajia, vakinaisia ja väliaikaisia. Ja monta kirjaa päällystettäväksi kontaktipaperilla tai muovia se taisi olla. Se oli tarkkaa puuhaa. Joskus tuli ryppyjä. Oma työni alkoi aina yhtä päivää aikaisemmin. Vei aikansa, että totuin työvaatteisiin ja kenkiin kesän jäljiltä. Ja varsinkin viimeisinä työvuosina luokattoman lukion liian kiireiseen rytmiin ja suuriin ryhmiin. Ainakin kaksi viikkoa.

11 kommenttia:

  1. Seitsemän vuotta täyttäneellä on oikeus imeä kaljaa ja läpättää kännykkään ja haistatella opettajalle.

    VastaaPoista
  2. Rajat ja rakkaus ovat perusturvallisuuden pilarit. Sitten ei tarvinne liikoja isotella. Tämä alakoululainen on ainakin hyvin kasvatettu aikuisia kohteliaasti tervehtivä ja keskusteleva miehenalku. Eikös se mene niin, ettei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu?

    VastaaPoista
  3. Ilmassa on jo kovin sähköä, arki alkaa koulujen alkamisen myötä myös sairauslomalaisella. Kirpaisee, aihetta antavat niin arki kuin arjettomuus. Silti koulujen alkaminen tuntuu eniten... sähköistävältä. Ne ovat juuri ne kuvailemasi lapset, lähiseudun kuhina. Ja omat muistot.

    (Yliopistossa poissaolo tosin konkretisoituu vasta syyskuussa.)

    Meillä juhlistetaan toisen ja seitsemännen luokan alkua. :)

    Kaunista elokuun jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Haavetar,
    Sähköistä on. Ja helteistä.

    Niin kirpaisee täälläkin. Kirjoitinkin aluksi tuohon loppuun, että vaihtaisin paikkoja koulutyön aloittajien kanssa mieluusti. Mutta elämä valitsi puolestani.

    Konkreetisti kirpaisee ja kirvelee hermoja. Yritän juuri saada järjestymään kipupiikityksen perjantaiksi, koska viikonloppuna on juhlat. Että jaksaisin paremmin. Eikä tarvitsisi päätä turruttaa...

    Toisluokkalainen on jo vanha tekijä, mutta seitsemäs luokka tuo paljon uutta tullessaan.

    Arjen pieniä iloja!

    VastaaPoista
  5. Meillä mentiin perjantaina yläasteelle. Jännittävä päivä siis sekin. Muistelen, että yksityiskohtia ala-asteen ensimmäisestä päivästä ei tarvinnut kaivaa esiin niin vaivalloisesti kuin nyt. Emmätiiä... ööö...

    VastaaPoista
  6. En tiedä tällaisille riekkujaisille muuta merkitystä kuin kauppiaiden bisnes. Kaupat pursuavat kakaroille ja varhaisnuorille tarkoitettua tarpeetonta koulukamaa: osta, osta, osta, osta. Meillä pantiin koulutarpeet reppuun, nostettiin reppu pykälään ja lähdettiin kouluun ilman kunniakujaa, torvisoittoa ja ilotulitusta.

    VastaaPoista
  7. Allyalias,
    Se on se ikä varmaan. Ja yläasteen uuden aineopettajasysteemin sisäistäminen ottaa aikansa. Ja enää ei kai ihan kaikkea kerrota.

    A-K.H,
    En minä niitä tavaroita enkä bisnestä olekaan puolustamassa, vaan sitä, että koulun alkaminen miellettäisiin juhlaksi, etuoikeudeksi, mahdollisuudeksi. Meillähän taitaa olla traditiona monessa perheessä vieläkin pelotella koululla. Ei se sentään Seitsemän veljeksen lukkarinkoulua muistuta enää.

    Minä ainakaan en oppinut matikkaa oppikoulun ekaluokalla, koska pelkäsin opettajaa niin mahdottomasti. Heti kun muutin toiseen kouluun, aloin oppia.

    VastaaPoista
  8. On venäjänkielisten uutisten aika.

    VastaaPoista
  9. Minä opin matematiikkaa vasta logiikan kurssilla.

    Vanha pelottelu olisi ihan paikallaan. Kuka enää opettajaa kunnioittaa. Kun menin ekaluokalle, pelottelivat kaverit, että joudut Nirvisen luokalle, sillä on aina viinapullo mukana ja se hakkaa oppilaita. En joutunut Nirvisen luokalle.

    VastaaPoista
  10. A-K.H.,
    Kas tässä, otettu Delovaja gazeta "Vzgljad" tänä aamuna:
    Причиной крушения поезда «Невский экспресс» стал взрыв самодельного устройства. Его мощность, по предварительным данным, составила около 2 кг тротила. Генпрокуратура РФ возбудила уголовное дело по статье «Терроризм». Сейчас на месте трагедии работают следователи, а также ремонтные бригады – повреждено 800 м дорожного полотна. При сходе поезда с рельсов пострадали 60 человек, более 30 госпитализированы. Чудом никто не погиб. Подробности...

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!