Olen muutamassa blogissa törmännyt Piukulta lähtöisin olevaan mustaan nappiin Bloggaajat päihteitä vastaan. Laitoin sen tuohon sivupalkkiin, jotta se ei katoa ajan myötä. Tämä asia on paljon puhuttu ja kannatettava. Olen omassa lapsuudessani nähnyt, mitä alkoholi teettää. Samoin on ollut mieheni perheessä.Nykyään on vielä huumeet ja alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjät. Tupakka-askin kylkeenkin on tulossa, ellei jo ole, varoituskuvat nikotiiniaddiktion seurauksista. Ja on jo erilliset tupakointitilat tupakoitsijoille, jotta esim. ravintoloiden työntekijät välttyvät passiivisen tupakoinnin vaaroilta. Työaikana koulussa tupakkapoliisina olo oli sietämätöntä kissa-ja-hiiri-piirileikkiä. Tai rosvoa ja poliisia. Eli Mission impossible.
Samalla voin paljastaa oman ensimmäisen henkilökohtaisen kokemukseni alkoholista. Se tapahtui lakkiaisissa, missä lasillinen shamppanjaa vei ns. jalat alta. Vai oliko se unelmieni seuralainen, sittenkin? Samana kesänä vietimme tyttöporukalla syntymäpäiviäni Kuorevedellä eräällä kesämökillä. Silloin sain lahjaksi sen skoolin, jonka mieheni vahingossa pudotti. Mökin omistaja, erään ystäväni isä oli koko ajan paikalla ja seurasi, miten tyttöressuille käy sen yhden viskipullon kanssa. Se oli kai turvallista kokeilua valvovan silmän alla. Kanervikko muuttui keinuttavan pumpulinpehmeäksi. Kaiken muistan, joten kovin pahasti ei mennyt överiksi. Kohmelosta en tiedä mitään. Tupakkaa en oppinut koskaan polttamaan. Sosiaalinen paine opiskeluaikana pakotti (muka) vetämään muutaman tupakan maailmaa nähneen naisen tyyliin. Se maistui pahalle enkä vieläkään saata käsittää, vedetäänkö se savu ihan oikeasti keuhkoihin asti.
Alkon pullot, joita käytämme mehupulloina, olen kulttuuriantropologina kaivanut mökin kiviraunioista. Ne ovat niitä isosuisia ja vaativat aikoinaan tehokkaan hiekkapesun. Ennenhän ei lasinkeräystä harrastettu. Eräänkin vanhan lasipullon kyljessä kielletään kyseisen pullon uudelleen käyttö. Niin muuttuu maailma, muutunko minä sen mukana? Oma melkein nollatoleranssini johtuu kansakoulun raittiuskilpakirjoitusten opeista, tietoisesta valinnasta ja varastetusta lapsuudesta ja nyt kipulääkkeistä. Nekin ovat drugs, joita ilman en kuitenkaan mitenkään tule toimeen. Ja toleranssini nousee, ellen ole tarkkana. Aina ei jaksa.
Olen hämmästynyt, missä määrin nollatoleranssia blogeista löytyy. Itse olen sallivammalla kannalla, mutta tiedän, että Suomessa käytetään liiaksi alkoholia ja että sen käyttö on arkipäiväistynyt ja tuo tullessaan aivan uudentyyppisiä ongelmia.
VastaaPoistaJuuri eilen huomasin, että Espoon piispa kertoi blogissaan siitä, että 50 ikävuoden pyykin saavutettuaan hän luopui alkoholista ja sikareista.
Kirsi,
VastaaPoistaVarmaankin ymmärsit, että tämänhetkinen henkilökohtainen nollatoleranssini johtuu alkoholin ja lääkkeiden yhteensopimattomuudesta.
Jotkut kipupotilaat kertovat joskus "ottavansa lärvit" unohtaakseen. Minusta se on hevosen leikkiä. Olen kai arka ihminen.
Siinä on 1800 luvun lopulta inakin tuo umbranvärinen pullo.
VastaaPoistaTuo lärvien ottaminen on uuskieltä. Me lapset haukuimme toisiamme lärviturviksi tai kysyimme, että haluatko lärviis. Viinasta emme tienneet mitään muuta kuin että pelkäsimme humlaisia. Nykyään ryyppääminen aloitetaan jo siinä iässä, jolloin ennen pojilla oli polvihousut ja tytöillä rusetti tukassa.
AKH,
VastaaPoistaSiellä on paljon vanhaa lasia, ikkunatkin valuvat.
Tuo merkitys lärvi-sanalle on minullekin tuttu. Mutta opin uuskielisen ilmaisun jo työaikana. On niitä paljon rumempiakin ilmaisuja humalahakuiselle juomiselle.
Kotona viinasta puhuttiin, kun kylällä melkein kesä kuin kesä oli "tehdas" jossakin kuusten kätköissä. Pienet korvat rekisteröivät kaiken.
Hyvä kun väänsit vielä rautalangasta, Liisa, sillä en tietenkään osannut laskea yhteen asioita :(
VastaaPoistaNiin, on lääkkeitä, joiden kanssa alkoholi ei sovi lainkaan, vähäisessäkään määrin. On hyvä, että pidät asiaa esillä, sillä lääkkeiden ja alkoholin yhteiskäytöstä voi seurata monenlasita...