Vaikka aamu enteili sadetta, päätin tehdä sen taas kerran. Jos minua mitataan, niin kyllä minä mittaan itseänikin milloin milläkin. Ehdotin miehelleni, että hän menisi käymään kaupassa ja jättäisi minut siihen Puijon rappusten juurelle. Kiertäisin alas toista kautta. Otin kameran mukaan autoon, että sain kuvan ruispellosta. (Aika pieni asia saattaa olla iso kimmoke.)Ajoimme auton parkkipaikalle, jossa hennonoloisia mäkihyppäjiä oli venyttelemässä ja lämmittelemässä ennen hyppyharjoitusten alkamista. Ihmettelin, miksi he siellä kadulla ja parkkipaikalla jumppasivat. Pitää olla kuulemma omissa oloissa, piilossa, etteivät kilpakumppanit pääse näkemään kaikkia treenejä. Ehkä juuri siksi.
Onneksi mieheni ei suostunut päästämään minua yksin kesän toistaiseksi hurjimpaan kuntokokeiluuni. Mäen laella alkoi nimittäin kaatosade ja olisi ollut melko ikävää odotella jossakin puun alla hakijaa. Yksi polttariporukka tuli vastaan. Kaksi reippaasti liikkuvaa naista ohitti meidät rappusten puolessa välissä. Siellä on onneksi reilusti tilaa, tasanteita ja hyvät kaiteet.
Huonoina hetkinä silmissäni siintää tulevaisuus paikalleen pakotettuna, mutta sisuuntuneena aina kokeilen rajojani. Yksi mittari on nämä Puijon rappuset (=portaat), jotka olen laskenut yksitellen kymmeniä kertoja, vaikka en taaskaan muista, kuinka monta niitä on. Yli 250 kumminkin. Ja minä nousin ne ylös hitaasti ja hallitusti välittämättä hiukkaakaan suhahduksista, jotka aiheutuivat harjoittelevien mäkihyppääjien suksista heidän liukuessaan ohitseni alas. Useilla kielillä siellä lähtölupia ja neuvoja jaettiin.
Muutama vuosi sitten tein saman lenkin jalkaisin kotoa asti parikin kertaa viikossa.
Hypätäänkö siellä Puijon mäessä kesälläkin? Siinä on varmaan jokin liukas keinopinta.
VastaaPoistaMeillä päin on Pispalan portaat jossa testaillaan myös kestävyyttä ja kuntoa luonnon helmassa.
On ikävää, jos liikuminen käy vaikeaksi. Vielä pahempaa, jos siihen liittyy kipuja. Se terveys on meille usein liian itsestään selvää, kunnes tulee muistutuksia kaiken rajallisuudesta. Ja niitähä tulee.
Minua järkyttää tuo edellinen pyörätuolikuva.
Kyllä siitä sisusta on aina kuitenkin apua.
Maijamuru,
VastaaPoistaKyllä hypätään. Taitaa olla mäkihyppääjien suosikkiharjoittelupaikka kesäisin.
Oman äitini kanssa olemme paljon puhuneet sisusta tämän kuntoasian kohdalla. Xylitol-Sisu suuhun ja menoksi. Olisikin niin helppoa. :)