Erikoiselta kuullostava sana. Muutto. Olen muuttanut lähes kolmekymmentä kertaa elämäni aikana. Viimeisestä muutosta on kuitenkin kulunut jo 27 vuotta. Kyseisestä muutosta piti selviytyä erään elokuisen yön aikana, koska seuraavana aamuna kello kahdeksan minun piti olla uudessa työpaikassa uudella paikkakunnalla, jossa en ollut koskaan ennen käynyt. Muistan sen kuin eilisen päivän.Miksi muuttoa mietin. Eräs naapuri on muuttamassa. Omassa kodissa kaikki säilytystilat ovat täynnä eikä ole voimia ryhtyä raivaamaan turhaa tavaraa pois. Sain kuitenkin kesävierailta sekä fyysistä että henkistä selkärankaa sen verran, että vaatehuoneeseen ilmestyi yksi tyhjää täynnä oleva hylly ja tyhjiä vaatepuita! Samaten kesämökin pölyiset vinttikomerot on "inventoitu" pikametodilla ja saatu viisi jätesäkillistä vanhojen lehtien vuosikertoja, vanhoja koulukirjoja, vihkoja yms kuljetettua sellaiseen kierrätyspisteeseen, josta niitä ei pääse hakemaan takaisin. Samalla on löydetty aarteita mm. iso pahvilaatikollinen pikkupikkulegoja. Luulin, että niitä ei enää ollut olemassa, koska olin vuosia etsinyt niitä kaikista mahdollista ja mahdottomista paikoista. Ehkä kadonneet kummilusikatkin löytyvät vielä jostakin.
En muuten muistanutkaan, että minulle oli joskus tullut sellainenkin aikakausilehti kuin Sputnik. Muistoesineiden arvottaminen on kiinnostava asia. Tunnearvo yleensä ylittää rahallisen arvon roimasti. On paljon mittaamattoman arvokkaita kuvia, paperilappusia, kortteja, kirjeitä, kiviä, pehmoleluja, nukkeja, vaatteitakin... Isoäidin rohdinpellavasta kutomasta rispaantuneesta pyyheliinasta ei saata luopua. Sen kertoman tarinan tähden. Korvaton kahvikuppi pysyy tukevasti lasivitriinissä, koska se on ainoa muisto mummolasta. Elämä on muistoja. Muistot ovat tarinoita. Tällä viikolla on sukellettu muistoihin, liian kiireesti tosin. Ja uudet tarinat ovat alkaneet itää siinä sivussa. Uniikit tarinat. Jokaisella omat.
Olet löytänyt mummin lauluvihkon, mutta Sputnik muistuttaa jo kultaisista neuvostoajoista.
VastaaPoistaKH,
VastaaPoistaLöytyi kaikenlaista, myös lukioaikaisia aineita ja opiskeluaikaisia vieraskielisiä runontekeleitä. Ja pölyä ja sahajauhoja.
Ensin ajattelin säilyttää ne Sputnikit, mutta koska ne ovat saaneet lojua rauhassa viimeiset 20 vuotta, ajattelin luopua niistäkin. Raivaustilanteissa ei kannata jäädä miettimään liian pitkäksi aikaa. Työ ei muuten etene.
Ihana vanha vihko!
VastaaPoistaSaitko mailini`?
Kati,
VastaaPoistaVihko on mielenkiintoinen, mutta kuva huono. :) Sain mailisi. Kiitos!
Liisa, luin myös Blogisiskon muuttoihin liittyviä ajatuksia tänään. Siitä sain idean, että pitäisi alkaa muistella niitä kaikkia paikkoja, joita olen kodikseni sanonut elämäni varrella. Olen itse kiinnostunut asiasta, en tiedä, kiinnostaisiko moinen ketään muuta.
VastaaPoistaMuutto on siitä hyvä elämänvaihe, että se pakottaa miettimään, mikä on tarpeen. Luulen, että paljon totuutta sisältyy neuvoon, että panee pois tavarat, joita ei ole vuoteen käyttänyt.
Ryhdyin tuota neuvot toteuttamaan ja heti tuli moitteita ystävältäni, joks sanoi, ettei peruskäsikirjastoa saa missään vaiheessa antaa pois.
Kirsi,
VastaaPoistaMinäkin sain moitteita, että hävitin ne Sputnikit.:)
Hyvä idea tuo omien kotien muistelu. Lapsuuskodin olen kai jo loppuunmuistellut. Mutta ne omat ovat vielä muistelematta. Minua ainakin kiinnostaisi.
Laskin tänään, että olen asunut noin 19 paikassa, joita olen voinut sanoa kodikseni. Tämä luku hämmäestytti itseäni kovin suuresi, sillä olemme asuneet esimerkiksi täällä kohta kymmenen vuotta.
VastaaPoista