Nyt sekin on nähty

Päätimme käydä Farmarissa päivittämässä vanhoja muistikuvia. Lapsena en koskaan päässyt moisiin näyttelyihin. Kuulin vain toisten käyneen. Kun päivälehti (SS) eilen kuvien kera sisäsivullaan esitteli lehmänhännän tuunausta hiuslakalla, pakkohan niitä meikattuja mansikkeja oli mennä katsomaan. Koko aamupäivän ajan uutisissa sitä paitsi mainostettiin arvovieraita (pääministeri oli tulossa, presidentti jo kävi) ja alkoi tuntua siltä, että muut vieraat eivät sitten taida olla mistään kotoisin.

Lähikoulun kenttä oli yksi P-paikka, josta kuljetus hoitui linja-autoilla nonstop 4 eurolla edestakaisin. Itse sisäänpääsymaksu oli kyllä melkoinen: 15 euroa. Yritimme kiertää kaikki ostoshoukutukset ja keskittyä olennaiseen. Ja, kas kummaa. Ennen kuin edes ehdimme valtavalla näyttelylueella karjaosastoille, pitkä ja hoikka pääministerimme seurueineen pyyhälsi editsemme. Tuli siis hänetkin bongattua. Oli siellä Pekka Puskakin. Muita tuttuja (sic) emme tavanneet, mikä sinänsä tuntui ihmeelliseltä.

Ja toden totta. Esittelylehmät (Ayshire) olivat putipuhtaita ja tuunattuja ja sliipattuja hännänpäätä myöten. Kelpasi niitä kuvata. Suurin osa lehmistä lepäsi katoksessa. Pari sonnia oli vastapäätä. Ne näyttivät jotenkin vaisuilta. Yhtä lehmää lypsettiin parressa keskellä päivää. Kaikki oli puhdasta ja kiiltävää. Raikkaanvärisiä koneita lehmänpesukoneesta yhden miehen klapikoneeseen. Motoista mönkijöijin ja rollaattoreihein jne jne jne. Sää ei ollut puolellamme, vaan vierailua hankaloitti sadekuurot ja ukkonen. Piti tuon tuostakin kiirehtiä katosten suojaan. Yhdessä karsinassa lötkötti emakko yhdentoista porsaan kanssa. Karju velmuili virkeänä viereisessä karsinassa. Alpakat olivat myös mielenkiintoisen näköisiä vieraseläimiä.

Väkeä oli liikkeellä todella paljon. Lapsiperheitäkin ihan pienten vauvojen kanssa. Askeleita oli soviteltava selän ehdoilla ja väenpaljouden ja sateesta lätäköityneen maaston vuoksi. Kolme tuntia moista taiteilua oli kylliksi. Perinneosasto jäi käymättä. Mutta sehän onkin tuttua. Onneksi kotimatka oli lyhyt ja pääsin heti sohvalle oikoseksi ja nukahdin hetkeksi. Ja rahaa ei tärvääntynyt enempää kuin olimme suunnitelleet. Kaikki on niin suurta, liian suurta, nykyään. Edelliskerralla näyttelyalue oli varmaankin puolta pienempi.

Metrilakua, savikippoja, T-paitoja, kuntoiluvälineitä, koruja, vaatteita... Helppo-Heikki oli paikalla.Tavaranpaljoutta ei voi kuvitella. Se pitää nähdä.