Urpona tuli minulle kesä. Minulle näytettiin kaupungin kattojen yllä lentelevät pääskyset. Sitä varten oli noustava hissillä neljänteen kerrokseen. Käyn kyseisessä paikassa säännöllisesti. Aika usein merisään aikaan. Eilen veikkasimme, montako astetta lämmintä on Nahkiaisessa. Minä veikkasin kahdeksaa. Hävisin. Oli vain kuusi. Ihmettelin, miten paljon tuulensuuntiakin on.Pohjoiskoillinen. Eteläkaakko. Täällä oli lounatuuli.
Rehkin kyseisessä laitoksessa tunnin kerrallaan. Tasapainoilen esim. pallon päällä istuen, yritän painaa harjanvartta lattian läpi, vetää kyljyksiä auki ja muistaa hengittää napatuesta huolimatta. Nämä keskivartalotukilihasten rekrytointiharjoitukset ovat samalla sosiaalista kanssakäymistä, nauruterapiaa, koska personal traineriani en voi kuin kiittää jaksavuudesta ja pitkäjänteisyydestä. Vaikka olisin huterammassakin kunnossa, näitä käyntejä en halua jättää väliin muutoin kuin pakon edessä.
Äskettäin keskustelin erään fysiatrin kanssa tukirankaongelmien ja kivun kanssa kamppailevien hoidosta. Hän myönsi kaikkien osapuolten (lääkäri-potilas-terapeutit) turhautumisen olevan tavallista. En olisi tätä kirjoittamassa ilman kuusi vuotta systemaattisesti jatkunutta fysioterapiaa samalla asiantuntevalla terapeutilla. Hän ei ole vielä kertaakaan ollut turhautunut. Itsestäni ja lääkäreistä en voi sanoa samaa.
Illalla yritin venyttää nukkumaanmenoa myöhemmäksi. Huomasin vajaan kuun taivaalla. Mutta ei siitä kunnon kuvaa tavallisella kameralla saa. Yritin kuitenkin. Mutta hyvä kun niska taipui sen verran, että edes huomasin sen. Viikon aamukävelyillä pää on jo kääntynyt sen verran sivuille, että olen löytänyt monta uutta rentukkakasvustoa, bongannut yllätyksekseni tutun omakotitalon paikalta jo maisemoidun tyhjän tontin, pehmeään ojaan uponneen auton, puuhun nostetun polkupyörän ja paljon muuta. Mutta harjoituksia on jatkettava, että niskalihakset antaisivat periksi nähdä vielä ne pääskysetkin maan tasalta.
----
Kuvassa on minulle tuntematon kasvi. Olisin iloinen, jos joku lukija tunnistaisi sen.
Valitettavasti minulla ei ole kuvaa pääskysistä. Arkea päivät pääksytysten tässä mennään.
----
Edit 27.5. 12.18 Kasvi tunnistettu etelänruttojuureksi, mikä se varmasti onkin. Kiitos ja helluntaiterveiset tunnistajalle!
Kasvista ei ole tietoa, mutta kiitokset positiivisesta tarinastasi. Monesti kuulee vain valituksia (ja niihin on toki yleensä myös syytä ja aihetta) mutta kiva lukea myös positiivista palautetta ja kiitosta. Toivottavasti kirjoituksesi eksyy myös fysiatrisi käsiin :)
VastaaPoistaEn tunnista kasvia, mutta näyttää hauskalta, kuin rantahyasintti.
VastaaPoistaHienoa, että sinulla on ollut onnea fysioterapeutin kanssa. Minulla on samansuuntaisia kokemuksia - lääkärit puhuvat "mitä ja miten sattuvat", mutta fysioterapia on vahvistanut ja auttanut. - Ja neuvomansa keinot helpottaa sietämättömäksi käyvää kipua ovat tehonneet paremmin kuin vahvimmatkaan kipulääkkeet.
Tekstisi tulvi hauskoja tunnelmia ja sanoja, jota jäävät lentämään mielessä.
PS. Yritin aiemmin kommentoida edellistä postausta ja tätäkin, mutta Blogger ei suostunut tallentamaan niitä.
Allyalias,
VastaaPoistaTunnistus jatkuu myös omatoimisesti. Tuo fysioterapeutti on todella löytö suositusten ja erään lehtiartikkelin kautta. Ilman häntä en tulisi toimeen. Hän tietää sen. :)
Haavetar,
Tämä Blogger temppuilee aika usein. :(
Moni sanoo samaa. Esimerkiksi erilaisten tukiliivien käytöstä ei oikein pääse selvyyteen, ovatko ne avuksi vai haitaksi. Loppupeleissä selkäkipuinen tietää vain itse, onko niitä hyvä käyttää vai ei. Sama on tukipohjallisten kanssa.
OMT-terapia on myös hyvä hoito hyvissä käsissä.
Tekstin hauskuus johtunee siitä, että siellä on aina hyvä ilmapiiri ja hauskaa sanailua, vaikka se on samalla vahvaa punnertamista - toivossa paremmasta. Tiimityötä parhaimmillaan.
Todella viehkon kuvan olet ottanut Sinut on saatu vinssattua hyvään asentoon. En juuri nyt muista tuon rehun nimeä.
VastaaPoistaVinssin tarvitsin välillä. Yleensä hitaasti hivuttaen kyykistys ja kameran summittainen suuntaaminen haluttuun kohteeseen. Siksi lopputulokset ovat kovin vaihtelevaisia.
VastaaPoista"On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa." Myös hyvästä fysioterapeutista voi laulaa samoin sanoin : )
VastaaPoista(Liikuntavammaisella pojallanikin oli onni kohdata hänenlaisensa uskoa valava fysioterpaeutti.)
Onnea, Liisa!
Se on sitten kesä:
VastaaPoistaPääskysestä ei päivääkään. =)
Paju,
VastaaPoistaMuitakin aarteita löytyy toki. Isoja ja pieniä.
Hallatar,
Kyllä se on kesä, kun varjossa on 18 plusastetta.