7. huhtikuuta 2007

Kotona - lapsena

On lankalauantain varhainen aamu. Pohjoiskoillinen taivas on yllättävän tumman pilviverhon takana. Toipilaana en kuitenkaan tohdi mennä edes parvekkeelle yrittääkseni ottaa siitä kuvaa.

Kun en vieläkään jaksa istua ja kirjoitella (, mitä suuresti kaipaan), laitan tähän jatkoa tähän kirjoitukseen. Minulla taitaa olla ikävä kotiin. Se on ehkä aivan normaalia uupuneena ja nuutuneena.

Kotimökki on rakennettu vanhan vuokratilan suuren päärakennuksen puretuista hirsistä. Siinä on kaksi kerrosta ja avoveranta pariovineen. Alakerrassa on tilava eteinen, josta isoin ovi johtaa tupakeittiöön, yksi ovi kamariin, toinen ovi ruokahuoneeseen ja sen vierestä noustaan narisevia portaita sahajauhon tuoksuiseen yläkertaan, jonka eteläpäätyyn on myöhemmin rakennettu pitkänomainen matala huone syytingillä olevalle isoisälle olla ja asua. Huoneen päälle jää vielä pikkuvintti, jonka sahajauhoista löysin kerran piilotetun viinapullon.Tuvassa on leivinuuni ja puuhella. Kamarin lämmityslähde on korkea pystyuuni. Papan huoneessa on savupiipun kylkeen muurattu varaava uuni. Muut osat rakennusta ovat kylmiä tiloja eikä sähköjä ole. Pimeällä tarvitaan öljylamppuja, lyhtyjä ja kynttilöitä.

Mustalle mullalle asteltu navettapolku kertoo asutusta talosta. Ruohonleikkurina toimivat lieassa laiduntavat lampaat ja hevonen, harvoin viikate tai sirppi. Vasikat viedään hiukan kauemmaksi pihasta. Avoverannan penkeillä joutavat istumaan vain vieraat. Puisissa kukkalaatikoissa kukkivat värikkäät krassit. Pihassa kasvaa syreeni ja juhannusruusuja. Voimakkaimmin pihapiiriä hallitsee kaksi korkeaa ikikuusta lammashaan portin molemmin puolin. Leikkimökki on vasta luvassa. Talon seinät ovat saaneet pystylaudoituksen, joka on tarkoitus maalata punamullalla. Ruutuikkunat antavat neljään suuntaan. Pärekattoa on kasteltava poljettavalla paloruiskulla kuivina kausina.

Tuvan seiniä kiertää ikivanha höyläpenkki, työkalukaappi, sivustavedettävä kannellinen puusohva olkipatjoineen, kahdesta laudasta tehty pitkä pirtinpöytä penkkeineen, vaatekaappi, kiikkerä kaunis keinutuoli, jonka keinunnan vauhdista voi päätellä istujan mielenliikkeet, muutama puinen tuoli ja pari kantikasta jakkaraa ja puulaatikko hellapuita varten. Kaikki huonekalut ovat kotitekoisia kuten myös tuolloin vielä harvinainen astiankuivauskaappi. Muistan, kun astiankuivauskaappia tehtiin tuvassa.

Heti oven vieressä oikealla on naulakko, jossa riippuu vaatteiden suojassa vanha haulikko. Isompi vaatenaulakko on eteisessä muurin kyljessä. Leivinuunin edessä on tyhjää tilaa, koska se on kulkuväylä. Hellan vieressä lattialla on vain kaksi isoa ämpäriä, toinen tiskivesiä varten, jotka kannettiin vasikoille juotavaksi ja toinen tunkiolle vietäviä jätteitä varten. Leveistä lankuista tehty epätasainen lattia on maalattu ruskeaksi. Seinät ovat vaaleanvihreäksi maalattua pinkopahvia, ovet ja ikkunat ovat valkoiset.

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä jatkosta ja aiemmista koti-kirjoituksista!

    Onneksi on muistoja ja muisti sekä sydämessä paikka.

    Toivon, että toipilasaika jää lyhyeksi ja terveys hetikohta koittaa!

    VastaaPoista
  2. Haavetar,

    Kuumetta ei enää ole, mutta olo huterahko.

    Olin kuitenkin ruokaostoksilla jo mukana.

    Sitä vain kyselee, miksi aina on palattava lähtöruutuun kuin jossakin arpapelissä.

    Kiitos toivotukistasi ja aurinkoista huhtikuuta!

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!