Pälvien päivitys

Aurinko pakottaa minut ulos. Parempi niin. Viikonlopun talonympärikierrosten jälkeen mieli halaa kauemmaksi. Vihreissä saappaissa kamera (liian painavana, mutta tarpeellisena) taskussa päätän käydä nostosillalla. Sinne pääsee ainakin lumetonta reittiä.

Paikka tosin on kaikkea muuta kuin rauhallinen. Rekat ja kaikenmoiset muut autot jyristävät ja täristävät varmaankin yli kahdeksaakymppiä (siinä on rajoitus 80 km/h) sillan yli. Halusin ottaa kuvan avovedestä sillan alta. Sainkin otetuksi pari kuvaa, mutta äkkiä halusin tukevalle alustalle. Sillassa on vuosiluku 1965. Alkaa olla ikää silläkin.

Mennessä vaihdoin muutaman sanan leikkauksesta toipuvan ystävän kanssa. Kumpikaan ei voinut seisoa kuin hetken. Jatkoimme eri suuntiin. Kuvasin lähikadun uusia taloja, lumen alta paljastunutta puistoa, paria uskalikkopilkkijää (kaukaa), näin oravan ja pikkulintuja, lumen alta paljastuneet veneet. Pysähdyin yhden tutun veneen luo. Vieläkö se lähtee vesille, kun soutaja tai peränpitäjä (kumpi V. oli, en tiedä) on lopullisesti poissa? Lämmintä on varjossa 11 astetta. Lenkki oli aika pitkä ajallisesti. Kulutin nimenomaan aikaa, koska lääkärin soittoajat olivat vasta iltapäivällä.

Ultrat ja MRI-kuvat on luettu ja mitään akuuttia pahanlaatuista ei löydy. Tehostetaan kuudeksi viikoksi osteoporoosilääkitystä, kokeillaan yksi hoitosarja romukoppadiagnosoidulle (siltä minusta tuntuu) neuraalifysioterapiaa ja jokin uusi reseptikin on tulossa. Jaksa, jaksa, jaksa, tsemppaan itseäni. Kuuden viikon päähän uusi käynti, jolloin katsotaan, mitä seuraavaksi. Tuntuu ikuisuudelta. Silloinhan on jo toukokuu. Avovesi.

Edit aamuyöllä unta odotellessa:

Aamulla ihmettelimme, kun joku oli haravoinut (!) sammalleimukukkapenkkimme oikein reippaalla kädellä. Siis osa kukista oli lähtenyt mukaan. Toisiamme katselimme. Naapuriakin ajattelimme. Lenkiltä palatessa näin kuitenkin, miten ahkerat pikkupojat olivat aikuisten hommissa isojen kottikärryjen, haravoiden ja katuharjojen kanssa. Vanhemmat olivat ehkä patistaneet heidät piha-alueen siivoamiseen, mutta heiltä oli jäänyt neuvomatta, mistä voi haravoida ja mihin ei saa mennä kevättä herättelemään. Kukkapenkkien rapsutusaika ei todellakaan ole vielä. Peittelin paljastuneet kevätesikon alut ja mitä kaikkea siellä nyt onkaan tulossa koivunlehdillä, joita pojat eivät olleet vielä ehtineet kärrätä pois. Kuinka kävi, aika näyttää.