Oli kumisaappaat ja monot,
talveksi huopikkaat.
Pojilla lapikkaat.
Kesäksi kasvun mukaan
nappaskengiksi saimme
kangastennarit kukikkaat.
En tarvinnut muuta
enkä paremmasta tiennyt.
Nyt kenkävuori kutistuu
käyttämättömyyttään,
koska enää ei auta liikkumaan
taikasaappaatkaan.
Kenkälusikan vartta jatketaan
ja turhista kengistä luovutaan.
Pari kerrallaan.
-----
Kirjoitettu aiheesta kengät Runotorstaille.
"Kengät pystyvät aikaansaamaan muutoksia, ne voivat hävittää menneisyyden ja luoda tulevaisuuden. Lähes koko historian ajan naisten kengät on pidetty piilossa, alushamepilvien ja pullistelevien krinoliinien alle kätkettyinä. Mutta vaikka ne olivat naisen vaatetuksen piilotelluimpia osia, ne samalla olivat ja ovat yhä kaikkein paljastavimpia. Silmät ovat sielun peili, mutta kengät ovat portti psyykeen."
Linda O'Keeffe: Kenkä - avokkaiden, saapikkaiden ja sandaalien kunniaksi. Valokuvat Andreas Bleckmann. Könemann, 2005. Suomennos Ilona Sevelius. Alkuperäinen teos Shoes - A celebration of Pumps, Sandals, Slippers & More, 1996.
Varvastossuista ainokaisiin Ainoihin ja Reinoihin.
VastaaPoistaAinotkaan eivät käy, kun niistä puuttuu se nilkkatuki! Muistan kyllä hyvin molemmat mallit isovanhemmiltani.
VastaaPoistaAlkaa suoranaisesti huimata kun ajattelee jalkineiden historiaa - oikeassa historiassa, ja oman elämän omien jalkineiden historiaa...
VastaaPoistaHyvä ajatus verrata entistä ja nykyistä suhdetta kenkiin. "Pari kerrallaan." tuo mukaan hitaan ajan.
VastaaPoistaKiitos kommentoijille!
VastaaPoistaRita,
Jos olisi säilytystilaa, olisi todella mielenkiintoinen tutkimusmatka ihan omaan historiaan se kenkäkavalkadi onnistuneine ja epäonnistuneine hankintoineen. :)
Tuima,
Ei niistä sopimattomistakaan pareista haluaisi luopua. Ne olivat jonakin hetkenä juuri ne hyvät ja merkitykselliset, muistamisen arvoiset.