Viime aikoina on silmiini useammin kuin kerran osunut epämiellyttävä JOKA TOINEN-TV-MAINOS. Siinähän istutaan johonkin ilmeisesti Linnanmäen sinkovempeleeseen, joka paiskaa avaruuteen turvakaiteetta laitteeseen istuneet. Vuoroaan odottavat katsovat näytöstä kauhistunein silmin, mutta sitten vain kylmän viileästi istahtavat samaan laitteeseen. Laite kuvannee elämää ja sen arvaamattomuutta sydän- ja verisuonitautien kohdalla. Aika rajuja kampanjakuvia aikamme jo tarvitsee. Vai olisiko parempia vaikutuskeinoja elämäntapamuutoksiin, jos niitä tarvitsemme?Joku aika sitten puhuttiin syöpään sairastumisen todennäköisyyden kasvaneen pitenevän elinaikaodotteen vuoksi tilastollisesti yhteen neljästä. Tässä uudessa kampanjassa puhutaan muista sairauksista. Joka toinen tuntuu kaksin verroin pahemmalta. Mutta nämä ovat vain tilastoja. Tämän viikkoisen Valokuvatorstain aihe sattuma sai toimittaja Kirsi Myllyniemen tarttumaan sairaus/sattuma-teemaan, josta virisi vilkas keskustelu.
Kun itse aikoinani sairastuin syöpään, diagnoosi iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin tilastoinut itseni, siis lukenut tilastoja todennäköisyyksistä, ei-tyypiksi. Tilastoihin en luota nimeksikään. Niissä pylväät nousevat ja laskevat, käyrät kiemurtelevat. Kai ne näyttävät joitakin suuria linjoja ja täyttävät sivuja väitöskirjoissa ja tieteellisissä tutkimuksissa, mutta arjen realismissa on kysymys aina yksittäisistä ihmisistä. Sama toistuu kroonisen kivun hoidossa. Tilastollisesti komealta ja tehokkaalta kalskahtava sairaalan kipupoliklinikka 1300 vuotuisine käynteineen pystyy kuitenkin auttamaan vain murto-osaa avuntarvitsijoista. Hyvin suuri joukko jää omilleen hakemaan apua umpimähkään huitoen.
Henkilökohtaisesti sain aikoinani koulutarkastuksen yhteydessä huomautuksen liian ankarasta arvostelusta, koska tilastollisesti yhden lukion kakkosluokan venäjän arvosanat olivat kaikki hylättyjä. Todellisuudessa tuosta luokasta kuului valinnaisaineryhmääni vain yksi oppilas, joka on muistaakseni ainoa, jolle koko urani aikana jouduin antamaan syyslukukausitodistukseen nelosen. Sinne sekin tieto jäi elämään tai hautautumaan - tilastoihin.
Edit 4.2.
Tänään vietetään Maailman syöpäpäivää ja kehotetaan pitämään huolta lapsista.
Ainapa sitä voi miettiä ja ennakoida. Mutta kukaan ei voi todella tietää kuka sairastuu ja miksi.
VastaaPoistaIsälläni on tällä hetkellä syöpä jota ei voi parantaa. Se pistää miettimään asioita.
Ally,
VastaaPoistaEnnen omaa tai jonkun läheisen sairastumista näitä asioita ei juuri lainkaan mieti. Sitten kun sairaus tulee kohdalle ja ajankohtaiseksi, ei juuri muita uutisia huomaakaan.
Voimia Sinulle!
Meillä mennään isän puolen suvussa lähes järkiään syöpään tai sairastutaan erikoisiin tauteihin. Geenivirheet ovat ynnääntyneet vuosisataisten ristiinnaimisten takia.
VastaaPoistaNo, minä taas olin meidän suvussa se ensimmäinen. Remissiossa. Kovat hoidot pelastivat elämään, mutta jättivät kivun kumppaniksi. Siksi tämä aihe aina pulpahtaa esiin.
VastaaPoistaLiisa, minusta tuo lääketehtaan mainos on makaaberi, jos sallit. Tarkoitan, että ei ole mitään syytä laskea leiksiksi asiaa, joka koituu joka toisen suomalaisen hengenmenoksi
VastaaPoistaItse suhtaudun lääketehtaiden elintapaneuvontajuttuihin varautuneesti. Nykyään sellaista sisältöä löytyy jonkin verran netistäkin.
Kirsi,
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi. Suorastaan kammottava tapa kuvittaa tilastotieto, jos se nyt pitää paikkansa. Ja sitä näytetään parhaaseen katseluaikaan.
Minuakin mainos on vain ja ainoastaan puistattanut. Sama juttu tilastotiedon kanssa... Aivan kuin tarkoitus olisi vain järkyttää - ja siten oikeastaan turruttaa. Pitäisi olla enemmän puhetta ja huomiota yksilöille, humaanimpaa.
VastaaPoistaValoa ja iloa päivääsi!
Tilastotieto siis tosiaan pitäää paikkansa, valitettavasti.
VastaaPoista50 vuotta sitten tilanne oli muutoin sama, mutta silloin sydänkuolema kohtasi hyvin monet työiässä, nykyisin melko korkeassa iässä. Itse kyllä mieluummin kuolisin äkkiä korkeassa iässä kuin hiuduttavan sairauden murtamana.
Haavetar,
VastaaPoistaKiitos toivotuksista. Kävin sentään hetken ulkona. Jos on keskellä pahinta pelottavaa, ei kannata vilkaistakaan tilastoihin. Vaikka pitäisivätkin paikkansa.
Kirsi,
Ko. tieto saattaa pitää paikkansa. Korostan vielä Haavettaren tavoin, että tulisi herkemmin muistaa tilastojen takana oleva ihminen, yksilö. Nämä asiat koskettavat niin monia ollessaan akuutteja.
Sairauksia ei valita, ne annetaan.
En ehkä ole samaa mieltä, mutta ymmärrän. mitä tarkoitat.
VastaaPoistaAkh,
VastaaPoistaJokaisella saa ollakin oma mielipide eikä tämä maailma ole mustavalkoinen, kaikki harmaat sävyt ovat myös olemassa. Pimeässä valkoinenkin näyttää mustalta.