Huomista ajatellen

Pitäisi etsiä vaatteet valmiiksi huomenaamuksi. Kyllä minä sen seuraavaksi teen. Olen jo puoli päivää pitänyt yläselän tukiliiviä, ottanut relaksanttia kipulääkkeen kaveriksi. Lapaan, peukaloon ja kylkikaaren alle pistää. Unohtamatta alaselkää, oikeaa kättä ja jalkaa. En voi unohtaa. Olen yrittänyt peittää kipua muistelemalla, puhumalla puhelimessa.

Minkähän panssareistani pukisin aamulla, että pystyn päivän tärkeään matkaan? Ikävää miettiä, laitanko kokovartalotukiliivin matkalle vai selviänkö alaselän tuella. Otanko sen perillä pois, koska hengittäminen käy luiden rutistuksessa työlääksi? Vai saisinko lahjaksi kestämistä ja jaksamista tämänpäiväistä enemmän? Itse asiassa päällimmäinen asu on minulle yhdentekevin.

Auton ilmastointi ei ole silmille eikä hengitykselle hyvä. On muistettava silmätipat ja aurinkolasit. Se sukkapussi. Lämpimästi päälle, ettei veto tuntuisi. Jos sittenkin pääsisi lähtemään. Muutama levy hyllystä mukaan kuunneltavaksi varmuuden vuoksi. Yleensä hiljaisuutta jaksan paremmin.