Kituuteltuani pari päivää mukalevossa ulos menemättä otin Exelini ja kantapiikkini ja lupasin viipyä vain hetken - kokeeksi. Lumi on puuteroinut maan. En ollut ensimmäisiä. Naapuri seuraili irtokissan jälkiä. Nythän ne näkyvät. Työlliset olivat jo autoillaan kiillottaneet ajoväylän, mutta kävelytie oli kelvollista.Taiteilin ensin Jalkasen patsaalle ja sitten takaisin. Kirkon viertä koulun kautta kaupalle ja alas kävelytietä ohi sen kolmikerroksisen talon, josta kävin ostamassa tilavan kolmion vuonna 80 kuopukseni kanssa ensimmäiseksi kodiksemme täällä.
Ihmettelin korkeita kuusia viereisessä metsikössä. Mahduin kulkemaan oksien alta, aikuinen ihminen. Aikoinaan pikkuisiamme oli vaikea hakea kotiin tiheiköstä. Ei tahtonut sekaan mahtua. Mitä 27 vuotta tekeekään! Uusi kerrostalo on noussut, kaksikin vierelle. Tänään panin myös merkille, miten ihmiset yhä enemmän eristäytyvät, suojautuvat toisiltaan. Lauta-aitaa on ilmaantunut miltei jokaisen talon suojaksi. Tilan tunne on poissa.
Poissa ovat myös pihlajanmarjat ja mahonian. Punakoiso saa pitää omansa. Pakkasen puremia aronioitakin oli vielä. Tilhet ovat pitäneet juhlaa. Ryöpsähdelleet edestakaisin. Eivät malttaneet säästää talven varalle. Jos tämäkään vielä talveksi jää.
Tuo aitojen rakentaminen tilusten ympärille lienee muussa Euroopassa varsin yleistä, ainakin mitä olen havainnut matkoillani. Ja saksalaiset sukulaiset ja vieraani ovat usein ihmetelleet, miksi Suomessa tontit ovat aitaamattomia. Se on suuri kummastuksen aihe maassa, jossa pienikin tontti taidetaan ympyröidä jonkinlaisella aidalla, reviirinmerkillä.
VastaaPoistaJotenkin aita on turvallinen, kertoo, missä on oma alue, turvapaikka, mutta toisaalta ajattelen niinkin, että jokainen aita on este, este jotakin vastaan, ei jonkin puolesta.
Uusia omakotitaloja rakennettaessa näkyy olevan tapana sijoittaa valtavan iso autotallivarastokompleksi tien reunaan ikään kuin muuriksi. Ei siinä mitään. Kukapa ei haluaisi omaa rauhaa.
VastaaPoistaOma pihamme on kesäisin puiden ja pensaiden suojassa, talvisin katseille altis.
Nuo uudet lauta-aidat vanhalla alueella (osa taisi olla autokatosten takaseiniä) nousivat vain äkkiterävästi esiin paljaiden pensasaitojen takaa ja niiden tilalla. En ollut kävellyt äskettäin kyseistä reittiä. Nyt en enää rohjennutkaan "oikaista" vanhaa kävelypolkua. Ymmärsin aitojen viestin.
Kirjoitin jo kommentin mutta se katosi. No sitten uudestaan.
VastaaPoistaTalla Ranskassa on aitoa melkein jokaisen talon ymparilla. Sanon melkein, koska meidan taloamme ei ymparoi mikaan, paitsi ehka viitisen metria pitka viheraita.
Jos tanne tulee lisaa naapureita saattaa kuitenkin tulla myos uusia aitoja meidan ymparille koska muiden aidat sulkevat myos meidat.
Kai ne aidat ovat tätä aikaa - kaikkialla. Lapsuuden avarat peltoaukeat vain kummittelevat mielessä. Että muka niin pitäisi olla. Eiväthän ovetkaan ole enää öisin eikä edes päivisin auki, rappukäytäviinkään.
VastaaPoistaSaksassa, jossa ei ole jokamiehen oikeuksia. on metsätkin aidattu. Meidän hirviaidoistamme luulevat, että ne on rakennettu yksityisomaisuuden suojelemista varten. Hirvet tappavat ihmisiä ja tuhoavat omaisuutta enemmän kuin sudet konsanaan. Vastuu hengissäpysymisestä on jätetty ratin ja istuimen väliin.
VastaaPoistaNiin ne metsät olivat aidattuja Englannissakin jo 60-luvulla. Muistan käyneeni kävelemässä Sussexissa jossakin metsässä leveää väylää pitkin, ei saanut poiketa tieltä. Oli siinä ihmettelemistä suomalaiselle maalaistollolle. Ettei olisi ollut itse Robin Hoodin valtakuntaa, tai sitten se Mr Whitc... narutti minua. Minulle tuli mieleen lähinnä aidattu hevoshaka. Enkä silloin ymmärtänyt ollenkaan, miksi me lähdimme jollekin piknikille metsään. Olin asunut koko ikäni metsän keskellä. Kyllä minä nyt jo ymmärrän...
VastaaPoistaE