9. tammikuuta 2007

Haliporo hukassa

Tämänpäiväisen Savon Sanomien mukaan silittelyyn tympääntyneen Tahkolta karanneen poron kiinniottajalle on luvassa 500 euron palkkio. Mistä lie kotoisin tälle leveyspiirille vieras eläin? En ihmettele yhtään luontokappaleen kaipuuta aitauksen ulkopuolelle. Siellä ruoho on vihreämpää ja jäkälä valkoisempaa tänä kummana talvena, jona taivas suoltaa vettä lähes joka toinen päivä.

Pari päivää sitten kuvasin luistinjalkaisia uskalikkoja tuossa rannassa ja henki edes huurusi. Eilinen vesisade ja tänäinen viiden asteen lämpö herättelevät linnut kevätlivertelyyn. Ja krookuksen piipatko ne jo kurkkivat mustasta mullasta? Tulppaanit muistaakseni istutettiin toiseen penkkiin.

Jäätön kävelytie houkutti minutkin kumisaappaineni hetkeksi sateeseen. Vaan kun ei suju kävely edes opioiditokkurassa. Harmittaa, että sovittu allasterapia ei alakaan huomenna, koska terveyskeskuksen laskutus on vienyt niin paljon aikaa, ettei virkailija ole ehtinyt postittaa kirjeitä osallistujille. Miksi? Osallistujat ovat entiset. Kaikki tiesivät, milloin ryhmä alkaa. Vaan eipä alakaan. Laskuttaja ja fysioterapeutti ovat kaksi eri henkilöä. Mitä näillä kahdella asialla on tekemistä keskenään?

Kipukynnykseni on tällä erää melko matalalla. Mikä tässä nyt mättää? Sitten minä yritän hallita kipua viipymällä ja viihtymällä täällä virtuaalissa. Yrittän väkertää tarinaa tai pakinaa, runoa punoa. Omia blogejakin on jo niin monta, että voin vaikka siirtyä intrabloggaajaksi eli alkaa kommentoida omatekoisia päreitä. Ehkä on kuitenkin järkevämpää etsiä mummin aikoinaan tekemä pehmokuutti kainaloon ja yrittää ottaa nokoset. Lupaan yrittää.

Edit 10.1.

Ehkä tämä rauhoittaa?

8 kommenttia:

  1. Helliviä nokosia! Toivottavasti kuutti taittaa kivulta kärjen.

    VastaaPoista
  2. Juuri kirjoitin kuvablogisi puolelle, että sipulikukkaset venyvät jo pituutta tässä alituisessa sateessa ja lämmössä. Olen miettinyt, pitäisikö niitä mullittaa, jotta eivät palellu pakkasten tullessa, mutta jos niitä pakkasia nyt ei tulekaan, niin tuleepa loistokas ja varhainen kukkaloisto.

    Kyllä tämä bloggaaminen auttaa kipuihin. Sitä kummasti unohtaa kremppansa, kun innostuu. Ihan hieno harrastus kivunhallintaan.

    VastaaPoista
  3. Haavetar,
    Kuutti taitaa auttaa vain akuuttiin kipuun. :)

    Iines,
    Saattaa tulla lyhyt talvi, jos kevät alkaa ajallaan. Mutta muistavat vanhemmat jäiden lähteneen vasta kesäkuussa.

    Kivusta ehkä kannattaisi pitää suunsa supussa täällä. Ei sitä jaksa kukaan kuunnella ei-virtuaalisestikaan. Mitä nyt ammatti-ihmiset ehkä - jotkut - joskus. Vai mitä arvelet?

    VastaaPoista
  4. Kipuilua riittää - täälläkin, mutta ei siitä kannata päreitä enempää kirjoittaa. Elämä jatkuu, kivulla tai ilman. Keskittymiskyky kyllä häiriintyy hermosäryn pinteessä. Mutta elämässä on niin paljon muuta, havainnoimisen arvoista, että arkisärky jää väkisin kakkoseksi.

    VastaaPoista
  5. Voit varmaan vastata haasteeseeni. Siita on kyse taman aamuisessa postauksessani. Ja se sopii kirjoituksesi mukaan sinulle ihan sopivasti. Kiiretta ei ole. Ilmoita vaan kun olet tehnyt. Jos teet.

    VastaaPoista
  6. Tykkään linkin kappaleesta minäkin!

    VastaaPoista
  7. Tykkään katsella linkin kappaletta minäkin.

    VastaaPoista
  8. Tänään iltapäivällä katsoin ikkunasta ulos ja totesin, että voitaisiin elää maaliskuuta. Tiedäthän, sellainen kirkas kevätpäivä, kun viimeiset lumet ovat juuri sulaneet ja odotellaan ilmojen lämpeämistä, siinä pääsiäisen tienoilla...

    ...hetkinen, pitäisikö nuo tontut koota äkkiä pöydältä pois!!

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!