Tuomaanpäivänä

Nopea vilkaisu ulos ikkunasta kertoo, että toistaiseksi maata peittää ohuenohut lumikerros, joka ei enää ole puuterilunta, koska lämpötila näyttää nollaa ja koivunkylki kiiltää. Mutta hyvä Tuomas joulun tuopi. Joulu on mielentila. Luonto saa olla valkoinen tai vihreä. Mustahan se ei ole koskaan.


On aika toivottaa joulurauhaa ja laskeutua jouluun, jokainen tavallaan. Kuusi odottaa vielä ulkona ja monta askaretta on tekemättä. Mutta asiat tekeytyvät ajallaan ja tavallaan. Kolme koskettavaa ja tuttua joulukuvausta löytyy täältä.


Eilen kuuntelin radiosta ohjelmaa, johon ihmiset saivat soittaa tai muulla tavalla viestittää vastauksia kysymykseen, mistä alkaa joulu. Yhdellä se alkaa piparien leipomisesta, toisella kauneimmista joululauluista, kolmannella joulurauhan julistuksesta, isovanhempi-ikäisillä lastenlasten kerhojen ja koulujen kuusijuhlasta. Joillakin se alkaa jouluaaton jouluhartaudesta. Pienillä lapsilla joulu saattaa alkaa ja loppua joulupukin vierailuun. Siinäkö se oli?

En osaa oikein kiteyttää, mistä oma jouluni alkaa. Ehkä se alkoi eilen, kun tein ne perinteiset piparit sittenkin ja kaikesta huolimatta. Tai se alkaa hetkestä, jolloin ensimmäinen joulukortti tulee tai saa omansa postiin niinä vuosina, jolloin sen on jaksanut tehdä. Jokainen joulu on erilainen ja jokaisen joulu on erilainen. Muistot kumpuavat väkisin pintaan ja pakottavat itsensä paperille tai tyhjälle näyttöruudulle. Oli lukijoita tai ei.


Jouluiloa ja joulurauhaa!