Kello viisi vilkaisen tavan mukaan ulos ikkunasta. Maisema on ennallaan. Moottoritien ikivalot piirtävät siltansa yhä vapaaseen veteen. Lehtiverho ei enää ole näköesteenä eikä odotettu lumi pehmennä näkymää. Vatsa saa kauraspelttipuuronsa aroniahillon kera, Gefilus-mehunsa ja joka-aamuisen kahvimukillisensa. Minulla on käytössä muumimuki. Miehelle katan vaihteeksi pyöreäreunaisen mukin, joka on kapeampi malliltaan.Jotakin lehteä on myös tavattava siinä sivussa kirkasvalolampun valossa. Eilinenkin aviisi kelpaa ja vanhempikin, koska en ehdi kaikkia juttuja ajallaan lukemaan. Aamurutiinit pitävät minut kiinni päivärytmissä, vaikka yöt ovat välillä hankalia ja lyhyitä.
Lehti kuin lehti on joulua pullollaan: joulumyyjäiset, joulukonsertit, joulukoristeet, joulukukat, joululahjat, joulukuusi, jouluruoka, piparit, tortut, kinkku, lipeäkala, rosolli...jouluevankeliumi ja joulurauha. Loppumaton lista. Ellei ole ns. jouluihminen, jota minä en varsinaisesti ole, mainosten ja aikakausilehtien silmille hyppivät kuvat ja toinen toistaan hienommat joulukattaukset ohjeineen alkavat ärsyttää. Tulee ikävä lapsuuden joulun yksinkertaisuuteen ja selkeään kaavaan. Tarpeellista on niin vähän. Olkihimmeli. Imelletty perunalaatikko. Joulurauha. Lumi saattaa tänä vuonna olla luksusta. Lasten jouluilo. Sen eteen kannattaa vaikka hiukan ponnistella.
Juicen kuolinilmoitus SS:ssa pysäyttää hetkeksi. Ehkä vielä enemmän minua sykähdytti toimittaja Pertti Ruohosen viittaus Juicen määritelmään kielestämme: jos asioita ei voi sanoa yksinkertaisesti, niitä ei yksinkertaisesti voi sanoa. Niin se menee. Voiko sen enää paremmin sanoa?
Joulu pursuaa joka tuutista. En ole jouluihminen ja yritän koko ajan hillitä itseäni.Pakko on kuitenkin mennä kaupungille ensi viikolla: lapset ja lapsenlapset toivovat lahjoja.
VastaaPoistaTytär sanoi, että eihän sun tarvi siivota, siivoat sitten joulun jälkeen. Se on totta. Lapsenlapset kuitenkin saavat alle vartissa kaaoksen aikaan.
Minä rakastan joulua ehdottomasti ja intohimoisesti. Mainostenkin selailu on hauskaa, kun siellä on joulukoristeita, vaikka jotkut typeryydet ("koko joulu samasta ovesta") ärsyttävätkin.
VastaaPoistaTosin "vanhemmiten" olen huomannut myös kaipuun yksinkertaisuuteen. En enää kanna kotiin joulukrääsää, vaan vanhat rakkaat koristeet ovat tärkeämpiä. Lahjoissa tärkeintä on lämmin ajatus ja yllätyksellisyys, ei määrä tai arvo.
Joulu tulee aivan itsekseenkin. Toki kortit olen lähettänyt, lahjat ovat viittä vaille valmiina ja kranssi jo ulko-ovessa ja ikkunalaudalla jouluvalo. Oma jaksamattomuushan se tässä rassaa. Ja ne vanhat kelat itsetehdyistä laatikoista, pipareista, kakuista, pullista jne... alkavat kummasti joka joulun alla pyöriä päässä, vaikka elämän reunaehdot ovat kokonaan toisiksi muuttuneet.
VastaaPoistaEtsin äsken tuolta kaapista vuoden 2000 Kauneimmat joululaulut vihkon ja itsekseni lauleskelin parit laulut. Aloitin: Arkihuolesi kaikki heitä... :)
Ei voi sanoa paremmin Juicen kielijuttua. Olen aina ollut tuolla linjalla itsekin. Yksinkertaisuus on kaunista, selkeätä, kirkasta, kuulasta jne. Ja se on myös kohteliaisuutta kuulijaa tai lukijaa kohtaan kaikissa teksteissä, kuten. esim. blogipäreissä..
VastaaPoistaEi hullumman näköinen luontaistuote Kuopion torin reunalla.
VastaaPoistaIines,
VastaaPoistaYksinkertainen tiivis sanonta miellyttää minuakin. En vain aina tavoita sitä. Bloggaajana huomaan tulleet vuolassanaisemmaksi vuoden sisällä. Teksti pitenee ja asiasisältö ohenee. :)
Akh,
Olin ostanut P-laakson ostoskeskuksen myyjäispöydältä pullon karpalomehua. Tuo mainos sattui siksi niin sopivasti hollille.
Kauppojen hullunmylly ja joulutuputus postiluukuista ei mieltä ylennä. Olen jo aikoja sitten luopunut jouluhössötyksestä, mutta ajatuksellisesti Joulu on aina ollut runsas ja lämminhenkinen.
VastaaPoista"Joulu se tulla jollottaa makkara kakkara kainalossa, siankinkku sieraimissa".... :)
Juice sanoi niin paljon asioita joita "ei voi enää paremmin sanoa".
VastaaPoistaTatsi
Sivuaskel,
VastaaPoistaTotta, joulu tulee joka tapauksessa. Kokemusta on.:)
Tatsi,
kiitos käynnistä.