6. joulukuuta 2006

Itsenäisyyspäivänä 2006


Rintamalla 12/12 -39

Rakkaat kotiväet!

Terveiset teille kaikille siellä kotona, jos ehkä nämä saatte sinne korven komeroihin. Täällä sitä myös olemme korven suojissa, joskaan ei varmassa turvassa vainolaisemme raketeilta, jotka vähän väliä muistuttavat kuolevaisuudesta, sillä ei tiedä mitä mikin hetki tuo meille. Vaan kaikesta huolimatta seisomme paikallamme isänmaamme, kotiemme ja omaistemme puolesta. Jos jäämme tänne, on se kohtalomme...

...Täytynee lopettaa tähän kun on niin kylmä kirjoittaa. Parhainta teille kaikille toivoen lämpimin terveisin jos vaikka viimeiset toivottaa V.

Tämä teksti on ote enoni kirjeestä sieltä jostakin. Hän sai palata. Sen sijaan hänen sisarensa miehen kohtaloksi tuli kaatua itsenäisyytemme puolesta.

4 kommenttia:

  1. Kiitos liisa. Katsoin juuri toisella silmällä Tuntematonta sotilasta televisiosta ja mietin, mitä todella tarkoittaa tämä vapaa maa. Nöyrän kiitollinen olen niille nuorille miehille ja naisille, jotka joutuivat uhraamaan nuoruutensa ja elinvoimansa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Liisa! Minäkin osaan arvostaa näitä henkilökohtaisia aikalaismuistoja sota-ajalta. Kunnioitukseni niitä sukupolvia kohtaan, jotka tekivät mahdolliseksi meille jälkipolville elämän tässä muodossa kuin me sen nyt tunnemme, on vankkumaton.
    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  3. Niin on hyvä muistaa. Vahinko vain, että näitä kirjeitä on jäljellä vain muutama. Ne kyllä ovat sitäkin puhuttelevampia.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!