Satelliittikurki

Päivän lehdestä (SS) osui heti silmään artikkeli Auli-kurjesta. Olinhan nähnyt ja kuvannut elämäni suurimman kurkiauran lokakuun alkupuolella Espoossa.Ei se Auli siinä aurassa lennä, mutta lisäsin linkin tuohon sivupalkkiin voidakseni seurata tämän yksilön muuttomatkaa.

Kurki on uljas lintu. Lähimmäksi niitä olen päässyt kerran mökkitiellä. Kurkipariskunta asteli rauhallisesti hetken välittämättä automme lähestymisestä, mutta nousi sitten siivilleen. Lapsena seurasimme kurkien ruokailua lammelle johtavan polun viereisellä isollapellolla. Siis huomattavsti etäämpää. Kurkien muuttoaurat olivat komeaa katseltavaa ja tunnistettavia huonollekin lintujen tuntijalle kuten minulle.

Olen aika ajoin miettinyt, miksi kaltaiseni korven kasvatti ei tunnista kuin jokusen linnun tai sienen. Puita ja kasveja tunnistan hiukan enemmän ja sen voi laskea keskikoulun pakollisen 120 kasvinkeruu-urakan ansioksi. Mutta kyllä se oli kuin tervanjuontia aikoinaan ja jäi aina loppukesään, jolloin helposti tunnistettavia kasveja oli mielestäni vähemmän. Kai ne ohrat, rukiit, kaurat ja vehnät sekä apila ja timotei olivat pientilalla tärkeämpiä huolehdittavia kuin ketoheinät ja -kukat. Nelilehtivalkoapilaa muistan kyllä etsineeni kontallaan useitakin kertoja. Oletettavasti aikuisilla ei ollut aikaa opettaa silloisia itsestäänselvyyksiä.

Nyt olisi aikaa opetella CD:ltä erottamaan linnunlaulut ja kuvastoista vaikka mitä. Mutta tietojen helppo saatavuus laiskittuttaa todellista oppimista. Tiedot eivät tartu entiseen malliin, koska kyseisen tiedon löytää hetkessä jollakin hakusanalla. Mitä sitä suotta aivojaan rasittamaan. Ulkoluku on kai pois muodista. Ennen opettelimme ulkoa mm. virsiä kinkereitä varten, ja ulkomuistista piti kansakoulussa ladella pitkiä tekstejä ja kartalta selostaa vesireittejä, luetella Yhdysvaltojen kaikki osavaltiot. Sama käytäntö oli Neuvostoliitossa vielä 70-luvun alussa. Vierasmaalaisina kielenoppijoina meidän piti opetella ulkoa pitkiä runoja ja jopa proosaa. Vieläkin muistan niitä pätkiä. "Veter dujet, grom grohotshet... "

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Bloggaajista on löytynyt oivia kasvien ja sienten tunnistajia. Tänne verkkoon kun kysymyksensä heittää, aika usein saa vastauksen. Ehkä yksi kysymys on jäänyt askarruttamaan. Yöllä satoi ensilumen, joka nyt on jo sulanut pois. Veikkasin aiemmin YK:n päivää. Ei se paljon vikaan mennyt.