8. syyskuuta 2006

Uusia sanoja

Eilisen päivälehden yhden etusivukuvan alla oli sana, jonka olimme luulleet itse keksineemme. Traktorinmuna. Jo vuosiahan tienvarsien peltoaukeamien laitoja ja maalaistalojen takapihoja ovat koristaneet valkoiset tai vihreät tuorerehupaalit. Niitä on riveittäin, ripotellen tai kasoittain. Näkyy joissakin paikoin metsälannoitesäkkejäkin, jotka ovat myös valkoisia.

Miksi ne sitten eilen pääsivät etusivun uutiskuvaksi? Tietenkin tämän menneen kuivan kesän takia. Tavallisesti maanviljelijät saavat kaksi tuorerehusatoa kesässä. Nyt taisi useimmilta jäädä jälkimmäinen sato kokonaan saamatta ja silloinhan kysynnän ja tarjonnan lain mukaan tuotteen hinta nousee. Oliko se arvio maksimissaan 60-70 euroa paali? Kallista. Vain kerran pari muistan isäni ostaneen heiniä karjalle. Hän käytti tuota samaa sanaa silloin.

Tämä lehtiartikkeli imaisi minut taas menneeseen, kauemmaksi kuin mappien purku. Muistan, miten vuonna 1956 meille rakennettiin uusi navetta. Navetaksi sitä sanottiin, vaikka se piti sisällään myös heinäladon, hevostallin, karjakeittiön ja saunan pukuhuoneineen ja sen AIV-rehupöntön. Navetta rakennettiin harmaista tiiliharkoista ja osin itse tehdyistä sementtitiilistä. Paljon oli väkeä töissä, sukulaisia ja vieraita. Sekin kesä oli kuuma. Kului paljon kotikaljaa ja tupakkaa. Jälkimmäisen vaikutuksesta janoon ei minulla ole mitään käsitystä.

Se AIV-rehun tekoon tarvittava kemikaali ostettiin jättikokoisessa pullossa. Muista elävästi, miten kaunis se oli ja nyt jälkeenpäin ihmettelen, miten se sisältöineen saatiin ehjänä kivisen tien päähän. Hevospelillä tietenkin. Pullo oli muodoltaan kaunis ja sen ympärillä oli rautakehikko ja jotakin pehmikettä. Olikohan pullon kyljessä varoitusmerkkejä? Meitä lapsia kuitenkin varotettiin siitä kertomalla, että se syövyttää vaatteet reikäisiksi. Mutta ei kai se kovin pahaa myrkkyä voinut olla, koska itse rehunteko tapahtui polkien rehua kumisaappaat jalassa. Tuoksukin on jäänyt ikimuistiin. Muistan myös jo silloin pienenä ihmetelleeni, miten lehmät saattoivat sennäköistä ja senhajuista rehua syödä. Mutta söivät ne!

Nykyään navetoissa taitaa käydä sellainen hännänhuiske, että riittävä määrä rehua ei mahdu sisätiloihin ja siksi osa sadosta on ulkona paaleissa. Ja ne kauniit AIV-pullot. Sittemmin olen nähnyt niitä tai vastaavannäköisiä ja -kokoisia pulloja viiniharrastajien kellareissa.

4 kommenttia:

  1. Norsunmuniksikin noita sanotaan, mutta eihän meillä norsuja... Sarvikuonoja kyllä. Aikoinaan huomattiin lehmien herkuttelevan urinaalin kostuttamilla pehkualustoillaan. Siitä se AIV-rehu vähitelle kehkeytyi. En tiedä. mitä väkirehu nykyään sisältää, mutta minun nenässäni se haiskahtaa jostain lietelannan ja oksennuksen väliltä.

    VastaaPoista
  2. Uusi ilmaus minulle. Siitä se vaan maidoksi muuttuu monen mutkan kautta, oli haju mikä hyvänsä. Olen muuten intolerantti. :)

    VastaaPoista
  3. Kuulin näistä rehupaaleista ensi kerran, kun eräs oppilas, maatalon tyttö, piti niistä esitelmän monta vuotta sitten.

    Olin ihan pihalla siitä, mistä tyttö puhuu, kun hän ei osannut nimetä noita rehupalloja miksikään. Vasta lopussa näytetystä kuvasta selvisi, että nehän olivat noita kummia valkoisia paaleja, joita olin ihmetellyt mökkireissuilla, ohi ajaessani.

    VastaaPoista
  4. Onneksi kaikkea ei voi eikä varsinkaan tarvitse tietää. :)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!