Muutaman tuulisen viileän aamun jälkeen tänään vesi olikin aivan peilityyni. Pilvet heijastuivat tyvenessä kauniisti. Mutta kameraa en kääntynyt hakemaan. Välistä tuntuu, että tämä kuvaaminenkin menee liiallisuuksiin. Koneessa on jo niin paljon kuvia, että niillä blogia pyörittäisi pitkäänkin valitsemallani tavalla: kuva tekstin kera. Aina kun yritän valita paperikuviksi tulostettavia digikuvia, joudun miltei epätoivon valtaan. Kuvaamisen lisääntyessä oma silmäkin, jossa se kauneus on, on kärkevöitynyt. Delete-näppäin alkaa kulua A:n tavoin.
Olen kuullut kylliksi varoituksia siitä, että koko digikuvasto saattaa tuhoutua rompullakin, ellei sitä toistuvasti polta uudelle levylle. Ja nämä koneethan vasta epävarmoja kuvansäilytyspaikkoja ovat. Siis mikään ei ole ikuista. Vanhat mustavalkoiset kuvat tuntuvat pitävän pintansa. 70-80-lukujen vaihteen värikuvat alkavat olla kaikki samanvärisiä kohteesta riippumatta. Pitäisi siis jaksaa poimia ne helmet täältä kuvien joukosta ja teetättää printit. Onkohan kaikilla tämä sama ongelma? Nykyaikaa: taivaskanavat, tavarataivas, digikuvataivas...
Minullakin on suurin osa kuvistani vain rompuilla. Lapsista olen jonkin verran teettänyt paperikuvia.
VastaaPoistaKuvia on jo niin paljon, että niiden läpikäyminen vaatii monta sadepäivää (joita ei ole nyt tiedossa).
Minkalaisella ohjelmalla teit tuon mosaiikin kuvista? :o)
VastaaPoistaTotean vain, että nytkin, kun olin reissussa, oli mukana myös filmikamera. Kahden reissussa ollen on filmikamerasta kovasti hyötyä. Kuvat voi teettää heti tai jättää kameraan odottamaan, kunhan ei kovin pitkäksi aikaa. En pitäisi filmikameraa minään digin lisäkkeenä, vaan edelleen hyvänä käyttöpelinä. Minulla on hyvä litteä ViewSonic, josta on ilo (tai suru)katsoa omia ja muiden kuvia, mutta omat kuvat pitäisi varmuuskopioida kovalevyltä, sillä uskokaa tai älkää, se voi hajota. Se on vain koneen osa. Tiedän lähimenneisyydestä kaksi tapausta. Romputkin pitäisi määräajoin kopioida, ja kannattaa käyttää laadukkaita romppuja, sillä kokeellisesti on havaittu, että halpikset ovat hupaa datalle.
VastaaPoistaObeesia,
VastaaPoistatänään, vaikka aurinko paistoikin, plarasimme "digikuvavarastostamme" yli 200 kuvaa printattavaksi. Ne ovat suureksi osaksi lapsista ja lapsenlapsista ja yleensä ihmisistä ja tapahtumista, joissa olemme olleet läsnä. Siinä meni aikaa (meitä oli kaksi) yhteensä yli viisi tuntia. Mutta tuntuu hyvältä, ikäänkuin jotakin olisi pelastettu.:)
Leena,
VastaaPoistahttp://flagrantdisregard.com/flickr/mosaic.php osoitteesta löytyy sellainen ohjelma. Se vaatii, että kuvat ovat valmiina jossakin netissä. Mulla nuo löytyivät sieltä Flickristä. Lienee mahdollista myös poimia kuva kerrallaan osoitteet vaikka oman blogin kuvista. Pitää joskus kokeilla.
Akh,
VastaaPoistaolen ihan samaa mieltä filmikamerasta. Onko se ViewSonic joku n. 1000 egen plasmanäyttö, vai mikä laite? (siis googletin) :)
Pitänee heti laittaa rompulle nuo uudemmatkin otokset, siis nämä taidepläjäykset. :))
Sama ongelma minulla kuvien kanssa. Niitä kertyy ihan kiihtyvällä vauhdilla. Olen vanhoja huonompia poistellut aika kovallakin kädellä.
VastaaPoistaArkistointi on ongelma. Ei ole helppo löytää eikä edes muistaa mitä tuli näppäiltyä vaikkapa viime kesänä. Poltan silloin tällöin kuvat cd:lle. Ostin ulkoisen kovalevyn ja nyt odotan sadepäiviä ladatalseni niitä sinne. Opettelukin vie taas aikansa.