27. heinäkuuta 2006

Leikiksi meni

Aamuyöstä taas heräsin oikomaan selkääni, mutta palasin tällä kertaa takaisin petiin ja nukahdinkin. Seitsemän jälkeen heräsin palohälyttimen ääneen. Liian paksu paahtoleipäviipale oli jumittunut leivänpaahtimeen ja alkanut savuta reippaanpuoleisesti. Kumppaniltani on hajuaisti ollut hukassa nuoruudesta asti, joten hän ei tuntenut savun hajua. Havahtui vasta ujellukseen ja luuli sittenkin vielä, että ko. laite oli mennyt epäkuntoon. Minä kyllä jo tunsin savun hajun alakerrassakin ja arvasin, mistä on kyse. Kerran aikaisemminkin on käynyt vastaavalla tavalla. Siinä hetkessä leikki oli vielä kaukana. Mutta kuitenkin tulossa.

Koska vesi on jo viilennyt, teimme pienen kävelylenkin ja sitten vain hetken keinuimme melko korkeissa aalloissa. Se kävi jo leikistä, vaikka vaivalloista minulle onkin.

Valokuvatorstain ja Runotorstain aiheena on tällä viikolla leikki. Ja leikiksi se meni tämä päivä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Olin juuri tarkistamassa sähköpostiani ja sen jälkeen oli aikomus mennä päiväunille. Puhelin soi ja sain viestin yllätysvieraiden olevan tunnin ajomatkan päässä. Onni ja Iidahan ne siellä olivat tulossa pikkusiskoaan näyttämään. Suloinen prinsessa tuli ensivisiitille. Tutut tavarat otettiin esiin ja Onni esteli minkä jaksoi mummua menemästä yläkertaan vauvaa sylittelemään. Milloin käteeni työntyi auto, milloin smurffi, milloin pikkulegon pikkuruisimmat osaset, milloin vauvanukelle sopivaa vaatetta. Mutta sain sentään jollakin verukkeella lopulta suloisen vauvan syliini ja haimme katsekontaktia. Olen minä sen verran vuosien varrella oppinut, että isoveljet ja -siskot on ensiksi huomioitava, vaikka uusi vauva olisikin tapaamisen päähenkilö. Hyvin onnistuimme, ilman harmeja.

Tuliaisina sain vanhanajan lehmäkarkkeja ja spelttijauhoja. Maun tarkisti Onni ja totesi namia olevan. Huuliharppu oli vain kateissa. Ehkä se lauantaihin mennessä löytyy. Iida ei kysellyt lelujen perään. Kaikki tuntui kovasti kiinnostavan. Menipä päivä nopeasti. Sitten lauantaina taas leikitään...

Etsin kuvaksi tuon vanhan emalipesuvadin, jonka äitiyspakkaus sisälsi silloin kuin tämän uuden pikkuprinsessan isä syntyi. Siinä vadissa niitä sideharsokestovaippoja keitettiin hellalla (ei tosin tällä kuvassa olevalla hellalla) ja sitten käsin huuhdeltiin riittävän monta kertaa. Pyykinpesukone olikin sitten ensimmäinen hankintamme, kun toinen lapsi syntyi. Sen jälkeen pyykinpesu sujuikin leikiten.

7 kommenttia:

  1. Oikein mukavia leikkihetkiä vain sinne päin. :o)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Päiväunilta heräsin juuri.

    VastaaPoista
  3. Niin ihania leikkihetkiä! Pesukone hankittiin vauvanvaippoja varten Nykyisin vaipat heitetään menemään, joskus vaan siitä olan yli yhteiselle onkipaikalle. Ovat ajat muuttuneet. Kuka luuli, että ne helpottuivat?!!!

    VastaaPoista
  4. Sikuri,
    kyllä minäkin muistan sitten jossakin vaiheessa siirtyneeni Lenina-vaippojen ostajaksi, valitettavasti. Olisikohan ollut siinä vaiheessa kun palasin töihin toisen lapsen jälkeen. Silloin oli ensimmäinen vuosi, jolloin sai olla äitiyslomalla 6 kuukautta!

    VastaaPoista
  5. Here are some links that I believe will be interested

    VastaaPoista
  6. Here are some links that I believe will be interested

    VastaaPoista
  7. Greets to the webmaster of this wonderful site. Keep working. Thank you.
    »

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!