Viikon Runotorstain aihe palautti mieleen 35 vuoden takaisen kohtaamisen opiskeluajoilta.Kiova 1971
Istuimme iltaa
teetä juoden ja leikkiä laskien.
Sergei, Latif, Angel,
Helena, Irina ja minä
olimme eri taustoista jokainen.
En osannut
puhua sanoja varoen.
Yksi sana – Palestiina –
häivytti toveruuden.
Latif tarttui kurkkuuni kaksin käsin
ikäänkuin kuristaen.
Minut pelasti
puhelu Moskovasta.
Juoksin betoniportaat alas
silmät sumeten.
Rajuun ymmärtämättömän
itkuun päättyi tämä teeilta,
kahden kulttuurin kohtaaminen.
Rajua ja käsittämätöntä on ihmisten/kulttuurien kohtaaminen. Runosi elävöittää kaiken, mitä ympärillämme tapahtuu. Ikävänmakuinen teeilta. Hyvä että ette juoneet jotain muuta.
VastaaPoistaJännä yhteensattuma. Kirjoitin iltapäivällä myös runoa kohtaamisesta runotorstaihin, mutta se ei ole vielä valmis. Arvaapa mikä on aihe? No, sama kuin sinulla, hyppy menneisyyteen, peräti ensirakkauden kohtaamiseen. Katsotaan, tuleeko takki vai tuluskukkaro vai susi... :)
VastaaPoistaTämä sinun runosi on hyvä, paljas, eletynmakuinen.
Sikuri,
VastaaPoistaei kiva muisto, mutta niin totta!
Iines,
kohtaamista tapahtuu niin monella tasolla. Minun oli hiukan vaikea valita. Mainitsemasi aihe oli minullakin yksi vaihtoehto. :)
Runo ON elettyä elämääni.
Kiitos kommenteistanne!
Lisään vielä, että Intercultural Communication-opintoviikot tuli suoritetuksi vasta 90-luvulla. Ei niitä kai kovin paljon aikaisemmin ollutkaan. Silloin moni kantapään kautta opittu asia sai nimen.
VastaaPoistaHurjan hyvä runo maailmoja syleilevine opetuksineen! Sitten vielä väitetään että sananvapaus on kaikkien oikeus.
VastaaPoistaVery pretty design! Keep up the good work. Thanks.
VastaaPoista»