Otsikko tuo mieleen ehkä kesäloman ihanat levolliset hetket ja rakkaat läheiset, mökin rauhan, luostarin hiljaisuuden, metsälintujen konsertit, tyynenä päilyvät vedet. Mitä itse kullekin. Tämä aamu alkoi tavanomaista aiemmin, jo kello neljä. Nousin ylös tutkailemaan säätä ja auringon leikkejä. Tallustelin aamukasteiselle pihanurmellekin vilkaisemaan taivaalle. Päivälehti lupasi vielä ainakin aurinkoisen aamupäivän, joten olimme jo kohta kuuden jälkeen liikkeellä kohti mökkiä.Noin 30 kilometriä ajettuamme kohtasimme ensimmäisen yllätyksen. Hirvi ylitti ajotien edessämme, onneksi kyllin kaukana. Kaksi vasaa nimittäin seurasi heti kohta perässä. Harmitti, kun kamera oli takapenkillä. Mutta jäihän siitä viehättävä kuva verkkokalvolle muisteltavaksi. Seuraavaksi oli tarkoitus kuvata tienvarren runsasta lupiinikukintaa. Se onnistui, mutta kolmannessa kohteessa se tapahtui. Kameran akuista loppui virta. Onneksi sain kuitenkin otetuksi muutamia kuvajaiskuvia ja nostalgisia kyläkauppakuvia. Mutta mökin päivitys jäi tekemättä. Toisaalta tuntui vapauttavalta vain kävellä ja katsella. Juhannusruusun olisin toki halunnut kuvata ja lilahtavan kurjenpolviniityn.
Jäipä aikaa tutkia muuta. Löysin vintiltä, tosin huonokuntoisen, Otavan vuonna 1909 julkaiseman Asetuskokoelman 24, joka sisältää Maanvuokralain sekä Torpan, lampuotitilan ja mäkitupa-alueen vuokrauksesta annetun Asetuksen ynnä muita niihin kuuluvia säännöksiä. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja vanhahtavaa tekstiä on aina mukava lueskella. Esimerkiksi vaikka otteita Suomen Suuriruhtinaanmaan Rikoslaista (Annettu 19 p:nä Joulukuuta 1889.) Pitäisiköhän lukea uudelleen Suomen historia?
Ehkä opin tänään sen, että kannattaa pitää mukana vara-akkusettiä vastaisuudessa.
Noita viheliäisiä johtoja riittää melkein jokaiseen maisemakuvaan. Ennenvanhaan puhelinjohdot kyllä kuuluivat asiaan.
VastaaPoistaMinä kyllä oikeastaan etsin puhelinlankoja. Niillä on nostalginen merkitys, koska niiden mukaan ennen korvessa asuessani osasi päämäärään, olipa se sitten tukkikämppä tai koti.
VastaaPoistaTiedätkö, minulla on nykyään kamera auton etupenkillä - kun se kerran on vapaa ;) - juuri sitä varten, jos hirvi ylittää tien. Mökkitiellä olen muutaman kerran nähnyt komeita sarvipäitä, jotka odotelevat hyvin kuvauksellisina ja rauhallisina tien reunassa auton menoa. On tietysti myös hätäisiä ryntäilijöitä.Yritän myös pitää etulasin kirkkaana tarjoutuvaa tilaisuutta varten. Vielä ei ole tärpännyt.
VastaaPoistaMinullahan se kamera on yleensä ollut viime aikoina kädessä valmiina, kun en itse aja. Ja sen kerran kun tuo useamman hirven kohtaaminen sitten tapahtui, sen pitikin olla takapenkillä. Suorastaan suututti, ne vasat olivat tarpeellisen ajan kuvauksellisesti siinä edessä, mutta...
VastaaPoista