Takapakkia

Tällä hetkellä navakka tuuli puhuroi vaahtopäitä ja ilma on valkoisenaan räntäsateesta. Sää vaatii ulkoilijoille takaisin vähintäänkin kevyttoppavaatteet ja kerrospukeutumista. Itsekin otin eilen poispestyt tamineet taas käyttöön. En toki ollut ajatellutkaan, etteikö kevyttoppa olisi vielä kevään aikana tarpeen. On niitä ollut juhannuksiakin, jolloin kretongin sijaan olisi ollut viisaampaa pukeutua talvivaatteisiin.

Aamulenkillä kuura, vai eilinen räntäkö, lisi mitä korkeammalle nousimme. Korkeimmalla käännöspaikalla maa oli valkoinen. Lämmin tuli, kun oli tarpeeksi vaatetta päällä ja kilometrinmittainen raskas nousu taivallettavana. Tänään taas uskalsin lähteä. Eilinen oli selkävärkin kanssa niin hankala päivä, että piti iltapäivällä turvautua kolmiolla merkittyyn kipulääkkeeseen, joka sekään ei tietenkään juuri auttanut.

Toisaalta pieni viileä vaihe keväällä pidentää kevätkukkien kukoistusaikaa. Nythän näytti jo siltä, että narsissit ja tulppaanitkin kuivuisivat hetkessä eteläpuolella. Vuorenkilpien kukkavarret ovat myös jo reilunmittaisia.

Nalle-ystävämme on edelleen samassa paikassa. Näyttää siltä, ettei kukaan ole hipaissutkaan sitä. Seuraavalla ohimarssilla kannattanee pysähtyä kohentamaan sen asentoa, ettei nouseva kasvillisuus peitä sitä kokonaan. Nyt jo valokuvasta saa hakemalla hakea, missä se nalle luuraa.

Pari päivää sitten plarasimme kuvia Nooran kanssa ja taidekerholaisena hän valitsi tämän suosikikseen. En voi moittia viisivuotiaan valintaa. Pidän sitä itsekin todella kauniina mutu-arvioiden.