Hetken innostuksen puuskassa sitä unohtaa, ettei pystykään ihan mihin vain. Minulle taisi eilen käydä niin, kun ilmoittauduin sekä Runoblogiin että Valokuvablogiin, jotka käyvät kuumina. Toisaalta taas on edes tämä yhteys maailmaan, kun liikkuminen muuten on niin vähäistä. Tämä netti kun on siinä hiukan hankala, että enterin painaminen on kuin ammuttu nuoli. Sitä mikä meni ei saa takaisin. Tarkkaavainen lukijani varmasti linkeistä hoksaakin, että samassa puuskassa tuli kokeeksi avattua valokuvablogi. Onneksi tämä kaikki on vapaaehtoista eikä vaadi sitoutumista muuhun kuin hyviin tapoihin kommentoinnissa.
Kuvia on helppo näpsiä ikkunankin läpi, mutta aiheenmukaisen runon rustaaminen onkin hankalampi juttu, ellei muusa satu istahtamaan olkapäälle. Joka kuuseen kurottaa, se katajaan kapsahtaa. Aika näyttää.
Hienoa, että olet avannut valokuvablogin. Olen jo pitkään katsonut, että kuvissasi on sitä jotakin.
VastaaPoista