Toukokuun viimeisenä päivänä ei voi olla muistelematta koulujen päättäjäisiä kevätkirkkoineen ja suvivirsineen. Alakansakoulussa ja keskikoulussa oli tämä vuodesta toiseen toistuva tuttu kaava. Lukiossa tilanne tietenkin muuttui, koska koulun päättäjäiset olivat lakkiaiset Gaudeamus igitureineen. Kevätjuhlaketju oli katkematon, koska olin työvuoteni opettajana. Niihin vuosiin mahtui erilaisia kouluja ja erilaisia kevätjuhlia. Vasta eläkkeelle joutumiseni jälkeen alkoi kiistely suvivirren sopivuudesta kyseiseen juhlaan. Samoin taisi jäädä pois seuraavakin virsi: "Sun puolees Herra luomme me katsehemme nyt ja kiitoksemme tuomme, kun työ on päättynyt. On sinun siunaamaasi työ ollut koulussamme. Siis siunaa kotejamme, kun niihin käymme taas."Nuo virren sanat ovat omista kouluvuosista jääneet syvämuistiin. Työvuosien juhlaperinteestä ehkä päällimmäisenä koulun kuoron erilaiset sovitukset Kesäillan valssista. Ajat muuttuvat ja me niiden mukana. Mielenkiintoista nähdä, millaisia ovat lastenlasten kevätjuhlat. Yhden asian olisin kuitenkin suonut säilyvän ennallaan. Koulut saisivat päättyä 31. toukokuuta.
Amen. Ja suvivirsi pitäisi laulaa.
VastaaPoista