Kamera vyölaukussa

Kovasti harmitti eilen, etten saanut otetuksi kuvaa kahdesta ensimmäisestä vastaankävelijästä. Miespuolinen aamu-ulkoilija oli nimittäin liikkeellä shortseissa ja sandaaleissa. Oli aikainen aamu ja yöllä oli ollut pakkasta. Oli siis kyse kalenterin mukaan pukeutumisesta. Olin niin hölmistynyt näystä, etten tajunnut tilanteen hykerryttävyyttä. Minulla oli kamera mukana, mutta sauvat kädessä. Olisin toki ehtinyt takaapäin sen kuvankin ottaa, jos olisivat hoksottimet olleet paikallaan. Mutta kun kaikki liikkeet tapahtuvat niiiiiin hitaasti. Näemmä päänkin sisällä.

Miksi kamera? En ollut nähnyt vielä leskenlehtiä. Niitä metsästin ja löysin lähempää kuin arvasin. Askeleita olisi säästynyt tuhottomasti, jos olisin kiertänyt lenkkini myötäpäivään. Bongasin myös pajunkissoja. Siis vappuna vasta! Muistin myös myötäeläen leppäallergikkoja, kun hoksasin korkealla tuulessa keinuvat valtaisat norkot. Kiersin rannan kautta tarkistamassa laiturin seudun. Vesi on vielä aika matalalla. Kyllä se siitä nousee, kunhan jäät lähtevät. Valtaisalla voimalla vesi virtasi laiturin viereen sulattaen samalla jäätä. Oli huikaisevan kirkas päivä ja lenkistä tuli liian pitkä. Jokunen kuvista onnistuikin.