Joskus joutuu tosi hankalien tehtävien suorittajaksi arvaamattaan. Eilisissä synttärijuhlissa minä ystävällisesti lupasin auttaa Nooraa yhden lahjapaketin avaamisessa. Ei siinä ollut kyse nauhojen solmuista eikä teippien repimisisestä. Itse lahjatavara, the Bratz Girl tykötarpeineen, oli vain niin maan perusteellisen lujasti ja monimutkaisesti kiinnitetty alustaansa ja upotettu erinäisten läpinäkyvien muovikerrosten alle pienin kumilenkein ja metalli- ja kumilangoin. Kädet ja sormet eivät siinä hommassa riittäneet. Apuun haettiin äidin laatikosta Fiskarsin sakset ja lopulta vaarikin. Siitä huolimatta yhden paketin avaamiseen meni vähintäänkin 15 minuuttia. Onneksi eräs hiukan isompi juhlavieras tunsi ko. nukkesarjan pakkausmetkut ja osin opasti meitä.Mutta työ oli vaivansa väärti. Nimenomaan tämän nuken riisuminen ja pukeminen ja kampaaminen alkoi heti ja vaikutti niin kiinnostavalta, että muut paketit saivat siirtyä hyllylle odottamaan. Kyseessä oli jo muutaman vuoden markkinoilla ollut Barbien "kilpailija". Jotakin samaa, jotakin uutta. Pään koko oli suhteeton muuhun kehoon, mutta nukella oli runsaasti harjattavia hiuksia. Toivottavsti kestävät päässä pikuveljenkin harjanvedot. Ettei kävisi kuin Poneyn harjalle, josta osa oli jo pöydällä. Ja kenkiä vaihdettaessa jalkaterä aina vaihtui saman tien. Olisipa minullekin noita varaosia jossakin!
Kiitos juhlista. Prinsessan kruunukakku oli hyvää ja kauniisti ruusuin ja karkein koristeltu.
Kunpa saisi jo lapsenlapsia, että pääisi taas leikkimään nukeilla. :) Tahtoisin nähdä läheltä tuon paljon mainostetun Bratz-nuken.
VastaaPoistaKyllä he ovat iiiiihania.
VastaaPoistaEnsimmäisen lapsenlapseni synnyttyä itkin kaksi tuntia enkä pystynyt soittamaan isomummuille koko asiasta. Annoin miehen tehdä sen. Johtui varmaankin siitä, että v. 1990 vakavasti sairastuttuani rukoilin saavani elää niin kauan, että saisin nähdä seuraavaakin polvea. Ja sain. Siitä osin kyyneleet!