Ikääntyminen

Tuon eilisen runon olin aikoinani kopioinut New Internationalist lehdestä, yli kymmenen vuotta sitten. Maaliskuussa on nimittäin läheisten ihmisten syntymäpäivien suma, tänäänkin saa sisko onnitteluni, jos täällä piipahtaa. Näillä vuosikymmenillä ikä alkaa näkyäkin jossakin, mutta ikänäkö onneksi armahtaa. Vuodet vierivät vinhaa vauhtia. Itse tuntee olevansa vain se sama pieni tyttölapsi kuin aina ennenkin. Onneksi mieli ja keho käyvät eri tahdissa. Ainakin näin vanhemmalla iällä sitä voi ehkä sanoa onneksi.

Täältä netistä varmaankin löytyisi, jos hakisi, sellainenkin testi, jolla voisi mitata, minkä ikäinen todella on. Kysymyksiä vain tarpeellinen määrä ajattelusta, asenteista, terveydentilasta, harrasteista ym. Siitä se jo syntyisi. Minkä ikäinen todella olet? Ja sotu-tunnuksen joutaisi unohtaa. Ehkei sentään, onhan meidät kuitenkin jollakin systeemillä identifioitava kaikenlaisia tilastoja varten. Kunhan emme vain jäisi pelkiksi numeroiksi jonotuslistoilla ja odotushuoneisiin. Tänä aamuna radiossa kerrottiin ihmeparantumisesta. Eräs syöpää sairastava terminaalipotilas oli jo pitkään ollut vain vuoteessa ja hoidotkin oli lopetettu. Sitten eräänä aamuna hän ykskaks pyysikin rollaattorin ja lähti liikkeelle. Kun kysyttiin, miten se on mahdollista, hän vain ykskantaan vastasi parantuneensa, kun lääkäri kierrollaan oli tervehtinyt häntä, nimenomaan häntä.

Kuva on äidin pioni ja veljeni kännykällä ottama.