15. helmikuuta 2006

Suomalainen sisu


Eilen tuntui olevan "langoilla" liikennettä tavallista enemmän. Valentine´s Day on pysyvästi asettunut Suomeen ja ehkä muuttunut alkuperäisestä merkityksestään. Etanaposti toi sydänpostimerkillä varustettuja kortteja, sähköposti kirjeitä, kuvia ja kauniita runoja ja kännykkä tekstiviestejä - kuvallisia, lyriikkaa tai selkeää proosaa. Kiitos jokaiselle muistajalle! On niin monia tapoja osoittaa ystävyyttä. Aito ystävyys säilyy pitkään syvänkin nietoksen alla. Tavatessa se jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla oli jääty. Mutta hoitamista vaille jääneet ystävyyssuhteet hiipuvat. Samuus ja tuttuus häviää jonnekin. Tässä yksi kauneimmista eilen saamistani tervehdyksistä.

Ystävyys on kuin perhosen lento,
niin hauras ja kaunis ja ihmeen hento.
Vaan hoivaapa sitä ja huolta kanna,
sen kauniimpaa lahjaa ei elämä anna.

Arki televisiossa on nyt tulvillaan talviurheilua. Välistä jaksaa hiukan katsoakin, mutta vain silloin, jos mukana on joku suomalainen. Minusta curling on mitä koomisinta katseltavaa. Tullee siistiä jälkeä. Sääntöjä en kyllä ymmärrä. Mitähän uusia lajeja voisi vielä keksiä? Tosi vahvaa sisua vaatisi talvilajien kymmen- tai edes viisiottelu. Oikeastaan on ihme, että yhdistetty sisältää vain kaksi lajia. Riittäisihän noita nykyään jo useampia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi sinäkin!