Olipa ääntä ja vilskettä kerrakseen, kun pakkassunnuntain piristykseksi pienet Noora ja Oskari piipahtivat meitä katsomassa. Sain samalla apua hiusten kuivatukseen. Onneksi oli sattumoisin ruokaakin sen verran hankittuna, että riitti kaikille. Ja tutut toimenpiteet taas: sydän- ja muumipappavoileivät! Torino taustaäänenä tietenkin. Piirtäminen, hottikatin vetely, mobilet, puupalikkaleikit ja erityisesti mummun lila jumppakuminauha olivat nyt mieluisia leikkijuttuja. Ensimmäisen kerran sai rahalaukku olla ihan unohduksissa koko vierailun ajan! Energiaa lapsilla tuntuu riittävän, olisipa se tarttuvaa. Oskarilla oli hieno tukka. Hän oli käynyt parturissa. Nooran hiukset sen sijaan saavat kasvaa ja ulottuvatkin jo pitkälle selkään. Tällä kertaa hänellä ei ollut prinsessapäivä, vaan tavalliset vaatteet ja aatteet. Tuntui kovasti odottavan kuvataidekurssin alkamista. Sisarukset ovat kuin Pilli ja Pulla: Oskari toistaa Nooran perässä miltei kaiken muuntaen vain k-äänteet t-äänteiksi. Ja puhetta riittää. Heippojen ja oven kolahduksen jälkeen jo unohtunut hiljaisuus laskeutui jälleen.
Illalla sain kuulla, että toiset kullannuput Onni ja Iida olivat olleet hiihtoretkellä. Onni itse hiihtäen äidin kanssa pientä matkaa ja Iida rinkassa isän kanssa peräti 15 kilometriä. Käynee tehokkaasta kuntoilusta. Etelässä oli vähemmän pakkasta. Mukavasti Iida selitti "mummu, mummo, ei", ja paljon sellaista tekstiä, jota puhelimessa en mitenkään ymmärtänyt. Laturetken pienimmän osanottajan kommentteja ne taisivat olla. Kova vauhti kuului olevan vielä päällä. Mariankin kanssa vaihdettiin ajatuksia alkavan viikon kiireistä ja mahdollisista vieraista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!