16. kesäkuuta 2005

Paljon mahtuu päivään

Herätys oli tavanmukaisen aikainen, kun illalla olin nukahtanut telkkari auki. Sitten harjoittelin taas tätä blogijuttua. Huom. Uutta (sidebar). Olin tosi ylpeä, kun osasin ihan itse ilman kirjoja ja ohjeita, siis vain päättelemällä. Piti laittaa herätys kännykkään, että muistin lähteä lymfaan. Sitä ennen Onni ehti soittaa, että olivat turvallisesti kotona reissultaan. Kortti oli ehtinyt vain päivää aiemmin. Kiitos Onnille hienosta mummun kuvasta. Oli mukava jutella, kaikesta en ihan saanut selvää, mutta melkein. Vaarin kanssa olisi pitänyt voida myös jutella, mutta hänpä istuikin parasta aikaa junassa matkalla kotiin.
Nyt olemme taas molemmat kotona, sää leppeä kesäinen ja olo kohtuullisen helppo hieronnan jälkeen. Maria on lauantaina lähdössä vuorostaan reissuun Epsanjaan. Hauska yhteensattuma, että Kaarina tyttärensä ja poikansa perheiden kanssa on myös menossa juhannukseksi Espanjaan. Onpa mitä seurata, kun tämä oma elämä on aika rajoittunutta, mitä tulee liikkumiseen. Autolla sentään pääsee kohtuullisia etapinvälejä. H. on väsynyt yönylimatkasta, mutta kotona saakin olla väsynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi sinäkin!