9. syyskuuta 2012

Syksyn merkkejä



Eilen oli pilvinen ja sateinen päivä. Katselin ikkunasta, miten etupihalla harakkaperhe piti sadetta leikkikentän katoksessa. Enpä ollut ennen nähnyt sellaista. Muutama vaahteranlatva ja jokunen pihlajanoksa ovat punertuneet, mutta muuten en puhuisi vielä ruskasta. On vielä liian vihreää. Pihan viimeiset ruskoliljat kukkivat syysleimujen vieressä. Alkaisi kai olla aika siirtää viherkasvit parvekkeelta sisälle. Mutta mihin? Ikkunalaudat otettiin remontin yhteydessä pois eikä ole enää verholautojakaan amppeleille.


Aurinkoisina päivinä rannan puoleisten puiden oksien latvoissa ovat keinuneet  käpytikat ja räkättirastaat. Jälkimmäiset riehaantuivat yhtenä päivänä ryöstelemään puolet pihamme pihlajanmarjoista. Pihlajien oksat on sahattu poikki niin korkealta, että pienet lapset eivät enää pääse helposti repimään niiden houkuttavia marjoja puhalluspilliensä panoksiksi. Toivottavasti linnuille jäisi talvenvaraakin. Västäräkit ovat vielä täällä. Tietyömaan pusikkoiset penkereet näkyvät olevan niiden valtakuntaa. Yksinäinen silkkiuikku sukeltelee vielä rantavesissä.



Oravilla on kiire täyttää talvivarastojaan siinä kuin ihmisilläkin pakastimiaan. Tämä aamu valkeni aurinkoisena, joten perinteinen reissu Kalaryssäykseen tuli tehdyksi. Navakasta tuulesta huolimatta sataman seutu oli tupaten täynnä autoja, myyjiä ja markkinaväkeä. Joku stand up -koomikko hauskuutti yleisöää sanailullaan. Ostin puolukoita, silakoita neljässä eri muodossa, tyrnimarjajauhetta ja vastaloimutetun lohifileen. Vaatteisiin tarttuneen savun hajun sai ilmaiseksi.  


Eilen tuli televisiosta (Teema)  mielenkiintoinen dokumentti: Viipurin taidemuseon tarina.  En tiennytkään, että museon taideteokset evakuoitiin Rautalammille sodan jaloista. Rautalammilta ne on siirretty Hämeenlinnan ja Lahden taidemuseoiden arvokkaimmiksi taideaarteiksi. Ko. ohjelma on esitetty jo monta kertaa, mutta huomasin sen vasta nyt. Nykyään on niin paljon eri kanavia ja ohjelmia, että ohjelmistojen helmet hukkuvat ylettömän tarjonnan sekaan.

Edit. klo 18.15
Menikö tämä sinulta ohi? Virtuaalivallankumous 1/4. Sen voi vielä katsoa Areenasta.

10 kommenttia:

  1. Meilläkään syksy ei ole edennyt kovin pitkälle, mutta yöt ovat pimentyneet ja lämpötila on laskenut, joten kyllä syksy on tulossa.

    Kävin heinäkuussa Hämeenlinnan taidemuseossa. Sivurakennuksessa näytettiin m.m. entisen Viipurin taidemuseon maalauksia. Hämeenlinnan taidemuseo on muutenkin erittäin mukava vierailukohde kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,
      Viime yönä lämpötila käväisi jo pakkasen puolella täällä. Ruska ei ehkä tulekaan tänne kauniina tänä syksynä, koska koivut ovat jo pitkään olleet rusehtavalehtisiä.

      Minä en ole koskaan käynyt siellä. Sinne pitäisi mennä vartavasten, koska Hämeenlinna ei ole tavallisten kulkureittiemme varrella. Koko kaupunki on jäänyt vieraaksi. En ole muuten käynyt Ateneumissakaan moneen vuoteen. Nyt siellä olisi nähtävissä kohutaulu.

      Poista
  2. Syksyä ovat myös kirjapinoihin sukeltamiset... Sinulle on haaste blogissani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haavetar,
      Kiitos haasteesta! Minun on nykyisin helpompi kuunnella kuin lukea. Onneksi on äänikirjoja.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Hélène,
      Flunssalääkkeeksi mustaherukkamehua muutama pullo. Herukat muuttuvat pakastettuina mielestäni liian kitkeriksi.

      Poista
  4. Katsoin ohjelman.

    Kerran kun tein simaa, laitoin pulloihin kumitulpat. Yöllä alkoi kivasti poksahdella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Joskus teimme simaa isoihin muovisiin mehupulloihin. Niiden pohjat pyöristyivät, mutta eivät sentään räjähtäneet.

      Tarkka noiden kumikorkkien kanssa saa olla. Laittaessa tahtoo sormet palaa, helposti jää ilmaa jne.

      Poista
  5. Sinulla on hallussa vielä oikea mehustaminen...samaa tehdään meillä. Hyvin ovat säilyneet aina jääkaapissa satokaudesta toiseen....jollei ole sattunut loppumaan ennen aikojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KooTee,
      Mustaherukkamehut yleensä loppuvat ennen aikojaan. Aika monta mehumaijallista on tullut höyrymehua tehtyä. Nykyisin jo vähemmän. Muistan senkin ajan, jolloin äiti keitti marjat, kaatoi ne ylösalaisin olevan jakkaran jalkoihin kiinnitetyn pyyheliinan päälle valumaan. Oli suuri helpotus ja edistys, kun mehumaija keksittiin.

      Poista

Kommentoi sinäkin!