Aivoista piti kirjoittamani. Celia lahjoitti minulle uudet. Kiitän kovasti, koska entiset ovat alkaneet pätkiä. Lupaan pitää niistä huolta vähentämällä näppäilyä ja alkamalla tehdä vaihteeksi jotakin muuta käsilläni. Ihan vaikka voisin silittää pyykit ja raivata kevätsiivousmielessä lipastojen laatikoita. Puutarhahommat olisivat mieluisinta puuhaa, mutta selkä ei anna myöten.Kaikenlainen käsien käyttäminen hoitaa aivoja. Milloin viimeksi kirjoitin kirjeen käsin? Joululahjaksi saamani taulunpohja odottaa akryylivärejään. Pitkään aikaan en ole kokeillut maalata akvarellejakaan. Kuvannut vain digidigidigi. Tietenkin kaikilla asioilla on vähintään kaksi puolta. Kohtuus kaikessa on hyvä valinta.
Eilinen Voimala oli mielenkiintoista seurattavaa. Kyse oli sosiaalisesta mediasta. Sosiaalipsykologi Jaana Venkula, jonka nimihaulla tähänkin blogiin joskus ohjaudutaan yhden ainoan aikaisemman postaukseni takia, joutui yksin usean IT-alan ammattilaisen joukkoon puolustamaan omaa, minunkin maalaisjärkeeni menevää kantaansa nykyajan näennäisverkottumisesta. Ja siitä mitä staattinen käsien käyttö näppäillessä tekee aivoille. Tai oikeastaan jättää tekemättä. Siis nämä facebookit, jaikut, twitterit ja mitä niitä nyt onkaan. Skypet ja messengerit. Tekstarit ja sähköpostit.
Tarvitseeko ja jaksaako sitä olla koko ajan kaikkialla kaikkien kanssa? Ei tarvitse. Ja sitä paitsi virtuaalikommunikointi jää aina vajaaksi, koska laajakaistalla ei voi tunteita siirtää eikä hymiöiden (jotka eivät aina hymyile, joku voisi keksiä niille uuden paremmin kuvaavan sanan) viesteihin ole luottamista. 70 prosenttia viestistä jää puuttumaan. Itsekin olen kommenttieni jatkoksi näppäillyt :), jopa :)), vaikka naama on ollut vallan peruslukemilla. Ihmisen kädet on tarkoitettu vallan muuhun toimintaan kuin hiirellä näppäilyyn ja tanssimaan pitkin läppärin klaviatuuria.
En tiedä, mistä tämä tunnustus on saanut alkunsa ja onko mitään sääntöjä olemassa. Haluan kuitenkin ehdottomasti laittaa tämän eteenpäin seuraaville seuraamilleni blogeille. Niissä jokaisessa on mukana paitsi aivot myös sydän.
Iloisena kiitän!
VastaaPoistaMikä siinä on, että tästä bloggaamisesta saatu tunnustus merkitsee paljon? En tarkoita, että odottaisin tunnustusta, vaan iloitsen ihan siitä yllätyksestä, että joku pitää tärkeänä omia ajatuksia ja tapaa kirjoittaa.
Siis kiitos!
Kiitos kaunis sanoistasi ja tunnustuksesta! - Ja blogistasi, joka on kiehtova sekoitus ajatonta ja ajankohtaista, omakohtaista ja yleistä!
VastaaPoistaEn nähnyt ko. Voimalaa, mutta yhdyn Venkulan näkemyksiin.
Mikään ei hoida mieltä ja kehoa paremmin, kuin konkreettinen puuhastelu ja aidosti kohtaaminen. - Ja ne eivät ole vain keinoja jaksaa näpyttelyä, vaan ihan itsetarkoituksia! - Ja nyt jos välillä ripustamaan pyykit ja sitten miettimään iltapalaa...
Iloja!
Hyvänen aika, kiitos tunnustuksesta, Liisa. Ja siitä myös, että muistutit aivojen huoltoon kuuluvan myös käsillä tekemistä. Se on sitä paitsi hauskaa, kun ei ole ehtimisen pakkoa. Minä puolestani muistuttelen itseäni, että nyt on vuodenajoistamme se, jolloin vehreydestä ja kukkimisesta voi nauttia pihoilla, puistoissa, metsissä, vesillä ja rannoilla. Kevät on niin äkkiä kesässä, olisi sääli, jos se livahtaisi käsistä huomaamatta.
VastaaPoistaRiemukkaita kevätpäiviä Sinulle!
Miltä kuulostaisi irviö?
VastaaPoistaIrviö olisi aivan sopiva sana smileylle, mutten tullut sita tanne kirjoittamaan vaan kiittamaan uusista aivoistani. Olet siina ihan oikeassa etta kaikki tietokoneen kayttajat tarvitsisivat uudet aivot saannollisin valiajoin. Koneen edessa istuminen paivat pitkat, nappaimia hakaten, ei aina tuo mukanaan tarpeeksi aivotoimintaa jotta aivot pysyisivat kunnossa. Itse asiassa tama nappaily tuurruttaa monessakin mielessa mielta (jos niin voi sanoa) eika jata aivoille enaa mahdollisuutta muuhun toimintaan. Blogit pitaisi itse asiassa lopettaa.
VastaaPoistaSinulle kuitenkin virallinen kiitos blogissani tanaan, kunhan saan sen valmiiksi. Jotta uudet aivosi saisivat vahan tyota, kiitos, tai ainakin suurin osa siita tulee ranskaksi. Sekin siita syysta etta minun on niinpaljon helpompi kirjoittaa ranskaksi kuin suomeksi. Laiskat aivoni taas paattavat mita teen.
Kiitos kiitos kiitos!
Kiitos kommenteístanne! Vastaan vasta nyt, koska olen ollut toteuttamassa lupaamaani. Siis vähemmän täällä.
VastaaPoistaIines,
Kiitos kiitoksista.
Haavetar,
Pyykkiä täälläkin.
Ellinoora,
Juuri mainitsemiasi asioita ollut tänään. Olen kävellyt Puijon metsässä kuuntelemassa linnunlaulua ja etsimässä ensimmäistä rentukkaa, jota ei vielä löytynyt.
Viileää on vielä!
AKH,
Irviö menettelee. Minusta ilmiö olisi hyvä, jos se ei olisi jo varattu.
HPY,
Saattavat vielä lopettaakin kaikki blogit tai ainakin muuttaa ne maksullisiksi.
Kiitos ranskankielisistä postauksistasi. Minä olen koulussa lukenut sen lyhyen ranskan ja tapanani on aina ensin yrittää ymmärtää ilman käännösapua. Useimmiten joudun kyllä käännättämään sen tekstin, koska aivokapasiteettini on pitkäaikaisen bloggaamisen myötä vähentynyt. Onneksi osaan vielä lukea hyvin kuvia.
Mitä hymiöihin tulee, muistan jo 70-luvulla (jolloin konekirjoitus tuli oppiaineeksi kouluihin) nähneeni ko. aineen opettajan esittelevän ns. ASCII-taidetta. Hymiöiden käytössä pitäisi kai olla melko varovainen globalisoituneessa maailmassamme, koska niitä näkyy olevan eri tyylejä eri kulttuureissa. Aiasta voi opeskella lisää vaikka seuraavasta osoitteesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Emoticon
Kiitos, Liisa, aivoista, jotka minulle lahjoitat. Olen ollut jonkin aikaa poissa blogimaailmassa, mutta kukaties lähempänä sinua fyysisesti kuin arvaammekaan ;). Saaressahan minä, netittömyydessä. Ja sinne menemme jälleen huomenna. Siksi vasta nyt ojennan käteni ja kiitän sinua blogistasi. Ja jakamastasi tunnustuksesta.
VastaaPoistaAivoista käytämme vain neljä prosenttia (muistanko oikein ja kuinka vanha on tietoni). Toisaalta sanotaan että joutilaisuus on luovuuden kasvualusta. Kumpaa on uskominen? Ehkä vastaus ei löydy lokeroista vaan savolaisessa rönsyilyssä. Kaikki on mahdollista, lukkoon ei tarvitse mennä milloinkaan. Aivoissa piilevät resurssit, kapasiteetit ja mitkä lie ihmeelliset reseptorit. Tuntosarvet huojuvat, ottavat vastaan ja luovat maailmaa uusiksi.
Lastu,
VastaaPoistaOle hyvä!Laita vara-aivot vaikka narikkaan ja hoida omiasi, jotka tuntuvat vielä pelaavan mallikkaasti.
Tiesinhän minä, että olit saaressasi. Siellä ei nettiä tarvinne, vaan voi korkeintaan saada kasvoilleen hämähäkin seittiverkon.
Käsillä ja koko keholla tekeminen hoitaa aivojamme. Toivonkin lämmintä kesää, että voisitte viettää hyvän kesän siellä. Ja sadetta sopivasti, että puuntaimet saavat hyvän lapsuuden. :)