Spread The Love Award

Blogiystävärakkaat jaksavat yllättää. Haavetar ja Utuinen tällä kertaa hämmensivät ojentamalla kuvan tunnustuksen. Tämä virtuaaliseitittyminen on mielenkiintoista ja kivalla tavalla koukuttavaa. Olen täällä ihmetellyt, miten tuntemattomien tutuiksi tulleiden tekstit vievät mukanaan merelle ja merien taakse.

Jokaisen kirjoitetun tekstin ja kuvan takana on elävä aito ihminen. Löydän samuutta, sielunsisaruutta, vertaistukea, ymmärtämystä, empatiaa, teetä ja sympatiaa unohtamatta. Sanojen sinfoniaa, sanaleikkejä, kirjavinkkejä, syviä tunteita, rohkeutta elää, arkea ja juhlaa, kipeyttä, herkkää huumoria, hymyjä ja pieniä ja isompiakin iloja. Kädentaitoja, kukkaterapiaa.

Google Readerissäni on kymmeniä blogeja. Itse en osaa asettaa niitä muuhun kuin aakkosjärjestykseen ja kansioihin. Reader seuraa lukemisiani tarkasti. Se näyttää trendit prosentteina. Ja suosittelee sitten trendien mukaan uutta luettavaa. Katselen kauniita kuvia, ihailen kädentaitoja, suunnittelen ryhtyväni johonkin vastaavaan askareeseen ihan kohta, sitten kun...

Tiedänhän minä, että elämä on tässä ja nyt. Mutta. Sillonku- sitku- ja mutku-elämäkin on elämää. Tällä kai puolustelen muisteluitani. Pitäisi katsoa eteenpäin. Move on. Tänään viimeksi kiputohtorin kanssa nauroimme, kyllä nauroimme, ainakin melkein, kun hän kysyi, onko minulla kissaa. Ei ole kissaa, mutta monella bloggaajalla näkyy olevan. Ajatteli kissaa minulle kaveriksi, hoitajaksi. Allergioiden vuoksi emme koskaan hankkineet akvaariokaloja ja vesiliskoja isompia lemmikkejä. Akvaarionkin antoi mummi. Niin, se itketti ja nauratti, kun nykyään tämä maailmamme on niin täynnä positiivisuutta, uskoa elämänhallintaan. Ei elämä mene niin. Elämä antaa mitä antaa ja meidän osamme on osuutemme kantaa. Päivän matka kerrallaan.

Annan hyvän kiertää takaisin kiitoksin Utuiselle ja Haavettarelle. Obeesia, Sivuaskel ja Hallatar saavat myös saman tunnustuksen toisia blogiystäviä unohtamatta.