Sukelluksia

Noin vuosi sitten tyhjensin vanhoja työmappeja. Nyt olen viikon verran sukeltanut vieläkin kauemmaksi menneisyyteen. Vintin tyhjennys on tuonut eteen mm. latinan pro exercitio-harjoituksia, muinaiskirkkoslaavin luennot (Valentin Kiparskya muistan lämmöllä), merkintöjä Chaucerista, Miltonista, professori Igor Vahroksen luentomuistiinpanot venäläisestä kirjallisuudesta, hänen tyttärensä Muusa Ojasen luennot Evgenij Oneginista, jonka pokkaripainoksen eräs opiskelijatoveri jätti koskaan palauttamatta. Vieläkin harmittaa.

On tullut vastaan sylikaupalla materiaalia, jonka olen joskus hallinnut, mutta josta en muista enää juuri mitään. Nyt olen raa´asti laittanut paperinkeräykseen kauniilla käsialalla kirjoitetut muistiinpanoni. Lapset raakkasivat vastaavasti omat koulumuistonsa jo aiemmin. On niin paljon muistamista ja tekemistä voimavaroihin nähden, etten ole ehtinyt juuri eroahdistuakaan. Mitä nyt jonkin kirjan tai lehden numeron kohdalla. Vaihtanut pinkasta toiseen useammin kuin kerran. Jotakin ehtinyt jo katuakin. Kaikkea ei voi saada.

Sama homma on kolhiintuneiden astioiden ja reikiintyneiden ja virttyneiden vaatteiden kanssa. Ottaako vai jättääkö? Mikä on tarpeellista? Rukki, kirnu, puuharavan piikitön lapa, sirppi, pellavaloukku, saavin vanteet, hellan ringit, blinipannu, pullofarmi, vatupassi, sorkkarauta. Kun on valittava, kaikkea katsoo yht´äkkiä uusin silmin. Ja miksi missään ei ole lumpunkeräyspisteitä? Loppuunpidetyt mökkivaatteet eivät ole enää kirpparitavaraa.

Edit maanantaina:

Lisäsin diasarjalinkin tuonne tekstin sisään.