Rappiolla

Muutaman kilometrin päässä tästä paikasta sijaitsi aikoinaan erään järjestön kesäkoti. Se oli ihastuttava kaksikerroksinen monihuoneinen rakennus, jossa oli kokomittainen veranta pylväineen. Muistini mukaan se oli kermanvalkoinen. Sinne mahtui yli kolmekymmentä lasta kerrallaan kesäleireille. Kyökin puoleisen oven vieressä oli käsinpumpattava kaivo, jonkin matkan päässä pieni kellari, kauempana vanha leipomo- ja pesutuparakennus ja alhaalla rannassa huomattavasti uudempi hyväkuntoinen sauna takkatupineen ja pitkine laitureineen.

Kesäkoti tarjosi jäsenilleen täysihoitoa tammien ja muiden puiden siimeksessä. Omenapuita ja marjapensaitakin oli. Kirjotut liinavaatteet ja kauniit verhot, matot, astiat ja kalusteet olivat jo tuolloin 80-luvulla minusta vanhankauniita. Hyviä kirjojakin löytyi hyllystä. Maksavien kesävieraiden vähennyttyä tiloja vuokrattiin eri järjestöjen käyttöön. Olin muutamana kesänä emäntänä (tai oikeastaan emännän apulaisena) siellä lastenleireillä. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Siivoaminen myös. Tohinaa riitti. Jääkaappi oli, mutta tiskasimme käsin.

Aikanaan, ehkä toistakymmentä vuotta sitten, kesäkoti meni myyntiin. Viereinen jätti tarvitsi lisätilaa ja kiinteistö maineen meni käsittääkseni pilkkahinnasta. Eilen päätin mennä kameran kanssa katsomaan, löytäisinkö vanhasta idyllistä enää jälkeäkään.

No, en löytänyt idylliä. Minulle tuli vain paha mieli kompastellessani sammaloituneessa lehdossa, jossa vaivoin vielä erotti, mistä tie aikoinaan oli kulkenut. Osin alue oli ympäröity piikkilangoin. Päärakennus oli purettu. Sen paikalla kasvoi jo korkeahko koivikko. Kyllästetystä puusta valmistettu pihakeinu oli edelleen tammen alla, mutta maahan langenneena. Kellarin löysin ja tietenkin kivirakenteisen vanhan leipomo-pesulan, joka edelleen uhmasi aikaa. Mutta missä oli tuttu kaivo? Se oli varmaankin täytetty vaaratilanteiden välttämiseksi.

Mutta missä kunnossa kaikki olikaan! (Ks. kuva) Jatkoin matkaa alas rantaan. Ajattelin löytäväni sen vanhan pitkän laiturin pukukoppeineen, jossa olin joskus pessyt pari mattoakin. Löysin vain yhden ison ruosteisen tynnyrin, ruttuun menneitä kanistereita, tyhjiä pulloja ja pystyyn hiiltyneen koivun. Rantasauna oli poltettu pelastuslaitoksen harjoituskohteena. Viereen oli ilmaantunut muskeliveneiden venelaituri.

Niin muuttuu maailma.