Pieni pakkanen ja hiekotus mahdollistivat aamupäiväisen pienen kävelyn. Samalla sai vilkaistuksi, miltä ympäristö näyttää muutaman suuren koivun kadottua. Vahinko vain, ettei käveleminen tahdo onnistua. Tarvitsisin ikioman enkelin kannattelemaan kroppaani. Itse asiassa siivet olisivat paras vaihtoehto. Niin lujaa ei pääse, että tulisi edes lämmin pieni hiki, vaikka yrittää. Siispä ajattelin "jatkaa" lenkkiä kuntopyörää polkien. En saanut siinäkään hikeä aikaseksi, sain toki sykkeen kuitenkin nousemaan ja, valitettavasti, syvät selkälihakset kramppasivat. Hierojan ajan sain vasta ensi viikolle. Liikelääke???
Onkohan kännykkäliittymien myyjillä sesonki? Kolme eri kertaa eilenkin kyselivät halukkuutta liittymän vaihtoon. Ehkä ihmiset ostavat lahjoiksi uusia puhelimia ja myyjät suosittelevat liittymän vaihtoja samaan saumaan.
Every cloud has a silver lining.
Vaikeaa on vaeltaa
synkän metsän reunaa.
Ei voi tietää tulevaa
eikä mitä mistäkin seuraa.
Yhtäkkiä vain taivas aukeaa,
kultaan pilven pukee.
Kenties sittenkin
ajatuksetkin Luojani lukee
ja harmaan pilven reunaan, sijaan hopean,
kultaviitan pukee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!