Mielessä pyörii jostakin syystä "Nyt on elokuu ja minä olen viljaa..." Syksyn sävel, koska on aamuisin jo syksyn tuntu. Vaikka mittari näyttää aamulla 15 astetta, niin kostea koleus porautuu tuulen puuskissa ja varjopaikoissa luihin asti. Päiväsaikaan on vielä kesän tuntu, kun voi istua sisävaatteissa verannalla. Siellä on sopivan lämmintä osan päivää ja kesäkukkia amppeleissa ja tietenkin mummon pelargoniat ruukuissaan lobelian kanssa. Syksyä on se, että seuraa siinä samalla, kestääko antonovka-puun pari oksaa kasvavien omenien painoa. Omenapuu näyttää siltä, että se luulee olevansa viinipuu. Omenoita on tiheästi kuin rypäletertuissa. Oksat ovat osin jo revenneet, mutta niin korkealla ettei ikäihmisillä ole ketteryyttä eikä välineitä auttaa luontoa. Vielä kesti viime yön. Omenien nopea kasvu alkoi ennätyssateiden jälkeen. Alkukesän kuivuuden jälkeen. Puu on kasvanut kokoakin paljon, samoin kirsikkapuu. Pienellä pihalla ne hamuavat jo toisiaan eikä meille asukkaille oikein riitä enää vapaita kulkuväyliä.
Syksy näkyy myös lehtien ja verkon mainoksissa. Koulureput ja muu Back to School -tarpeisto saa mainostilaa. Vaatteet, kengät. Ja tietenkin arjen askareissa. Marjoja on tarjolla ostettavaksi, mutta ennen omavaraisen ikäihmisen on vaikea olla kokeilematta, vieläkö pystyy poimimaan mustikoita sopivassa kulmassa olevasta rinnepaikasta. Ja vieressä huutavat villivadelmat. Eilen lähdin mustikkareissulle mukaan eväsrepun kanssa. Viinimarjoja sain itse poimimatta, kun ensin rohkenin pyytää. Käytin siis pitkästä aikaa mehumaijaa. Ajattelin että viinimarjojen happo ajaisi saman asian kuin virvoitusjuomien. Tietäisi ainakin mitä pullossa kaiken kaikkinaan on, kun kostuttaa suutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!