Olen tahtomattani laihtunut niin paljon, etteivät edellisellä vuosituhannella hankkimani vaatekerrat pysy kertakaikkiaan enää päällä. Yritin kesällä korjata tilannetta ompelukoneen avulla sen minkä jaksoin. Sekin homma alkoi ongelmatilanteella. En aivan heti löytänyt vanhan Singerin köyttöohjetta enkä sitä pahvista varaosalaatikkoa jonka tiesin olevan olemassa. Eikä lankakaan ollut osua neulan silmään. No sain pienennetyksi muutamat pitkät housut. Vekkejä sivusaumojen lähelle (taskut tiellä) ja takasauma uusiksi. Olisi pitänyt olla oikeastaan saumuri, mutta siksak sai riittää. Puseroiden pienentäminen oli liian vaativa homma, vaikka kierrättäminen olisi tosi trendikästä. Loppuja vaatteita pinosin kierrätettäviksi pahvilaatikossa muualle.
Piti siis suostua alkaa selaamaan netin tarjouksia. Ja sen kun aloittaa, niin siihen ei loppua näy. Silmät, sormet, niska ja hartiat ja istumalihakset väsyvät jo ennen kuin on ensimmäistäkään valintaa pysynyt tekemään. Jokaisella valmistajalla on erilaiset kokotaulukot. Mitat pitää ottaa milloin mitenkin. Itsestä tai vastaavanlaisesta sopivasta vaatteesta, Mutta kun sellaista ei ole. Luovutin sen ja päätin, että tilaan nyt kuitenkin sen geelityynyn tuolin päälle, että jaksaisi pakolliset istumiset paremmin. Yhdessä paikassa tuote olikin juuri loppunut. Toisesta löytyi, mutta maksusuoritus ei onnistunut edes kolmannellakaan yrittämällä. Alkoi jo pelottaa, olinko sittenkin huijaussivustolla. Tilaus jäi tekemättä. Ja nyt on jo ilta taas.
Yhteiskuntamme on tehty sellaiseksi, että huimaa jo ajatuskin kun älykännykkä kilahtaa. Mitähän nyt pitää osata tehdä ITSE.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!