Eräs omalta kotikylältä lähtöisin oleva edesmennyt kansanedustaja tuli mieleeni kuunnellessani eilistä uutista arvoistamme tällä hetkellä.
Pirstoutunut Suomi. Oletko kettu, pystykorva, leijona vai pandakarhu? Jotenkin minusta tuli pandakarhu, vaikka "tuoteseloste" ei vastannutkaan tuotetta. Horoskooppimerkiltäni olen sentään edelleen leijona. En tosin usko kumpaankaan.
Jaakko Juteinin Laulu Suomessa alkaa sanoilla "Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa...". Ikäpolveni edustajat osaavat kyseisen laulun varmaankin ulkoa.
Nyt on sitten joulukoristeet koottu samaan pahvilaatikkoon mistä ne otettiin Tuomaan päivänä esille. Pipareita riittänee ainakin Nuutin päivään saakka, ehkä kauemminkin. Kuusia on kannettu muutamien ojien pohjille, koska ei ole edelleenkään hankea mihin ne tökkäisi.
Sään suhteen edellinen postaus on yhä ajankohtainen. Tänäänkin satoi silkkaa vettä. Kallaveden pinta alkaa kai olla korkeimmillaan, koska lähimmän laiturin kansi on jäänyt kokonaan veden alle. Kummallisiksi ovat kelit kääntyneet. En muista tällaista vuodenvaihdetta, että piti sateenvarjon alla ja tuulen suojassa sytyttää tähtisadetikut. Suurempaa taivaalle singottua rahantuhlausta katselimme vain sivusta eikä onneksi pelottanut yhtään. En muista nähneeni myöskään tähän aikaan vuodesta vadelmapensaassa uusia lehtiä. Eikä jänis ole käynyt ennen napsimassa sinivuokon lehtiä ruuakseen. Ja toisaalla on pakkasia ja lunta liiaksi asti.
Tämän päivän piristys oli rantapuussa havaittu isokokoinen käpytikka. Kuvattavaksi lintu ei kunnolla suostunut, kun on niin nopsaliikkeinen. Mutta se lintujen sirkutus ja tikkojen koputus oli kuin kevään enne, vaikka edes talvea emme ole toistaiseksi saaneet. Kai se talveksi kuitenkin kääntyy - lopulta. Eivät ole vuodet veljeksiä.
Edit. 15.43
Olin vallan unohtaa toivottaa oikein alkanutta vuotta 2014 kaikille lukijoilleni!
Vuoden vaihde 11-12 oli niin musta ja sateinen, että me lähettiin pohjoiseen katsoo lunta :)
VastaaPoistaAmalia,
PoistaPohjoisessa kävi moni ulkomaan turistikin. Kuopioon tulleet venäläiset eivät olleet oikein tyytyväisiä säähän, mutta sihän sille mitään voi. Kaikki taas eivät välitä valkoisesta joulusta, vaan lähtevät lämpimiin maihin joulun viettoon. Tämä kolea kosteus tuntuu kyllä kropassa ikävällä tavalla, mutta eipähän ole liukasta.
Tätä menoa vattupuskasi alkaa kohta silmija vääntämään sekä kukkanuppuja.
VastaaPoistaTein kurillani myös tuon Pirstoutunut Suomi testin ja vastauksena olen muka kettu. Ei mennyt ihan nappiin, mutta saatan minä kettu ollakin.
Aimarii,
PoistaSilmut ovat isoja monissa pensaissa. Kai ne kestävät aika erilaisia lämpötiloja. Lehdesta luin aamulla jonkun käyneen puolukassa. Itsekin muistan miten koulumatkalla kevättulvaa kiertäessä samalla napsittiin talven jälkeen puolukoita mättäiltä.
Kettu pärjääkin hyvin niissä maisemissa. ;)
Viimeinen havainto auringosta on 18.12. Puijolla. Sen jälkeen on ollut vetistä harmautta. Sukset ja lumikengät odottavat varastossa.
VastaaPoistaPitää varmaan lähteä puolukoita keräämään.
Seita,
PoistaNäin on. Marraskuussa sentään aurinko vilahti silloin tällöin näkyviin. Tänään huomista "talven alkua" odotellessa onkin varsinainen harmaa pehmeys kietonut meidät. Valokuvatorstain kuvaa sydäntalvesta kävin metsästämässä Icebug-kengät jalassa. Metsä on lumeton, mutta poljetut polut jäiset.
Jokohan luonto haluaa herätä talviunestaan. Ei kai vielä, mutta jospa jo maaliskuussa.
VastaaPoistaMukavaa ja mielenkiintoista uutta vuotta sinulle.
Simpukka,
PoistaKiitos samoin sinulle!
Luonto on ainakin hiukan sekaisin sydäntalven säistä. Purot solisevat ja Kallaveden pinta nousee edelleen. Tänä aamuna on sentään jo muutama aste pakkasta.
Toivottavasti siellä sää pian suosii ja talvi käy kylässä.
VastaaPoistaAri,
PoistaEilen päästiin pakkaselle ja tänään on sitten satanut iltapäivällä ohuen valkoisen lumipeitteen kaikkialle.
Vanhat arvot väistyvät veistelemästä kirveenvarsia uusien arvojen tieltä.
VastaaPoistaKalevi,
PoistaAinakin pari vuosikymmentä tätä arvokeskustelua on käyty. Opetussuunnitelmien laatiminen aloitettiin joka kerran arvokeskustelulla.
Nyt sen rinnalle on noussut myös keskustelu yhteiskuntaluokista.
Nykyään kirves kai ostetaan varrellisena. Ovat niin kysyttyä tavaraa, että aikoinaan mökiltä lähtivät varkaiden mukaan. En muuten edes tiedä, saako irrallisia kirveenteriä ostaa enää mistään. Luultavasti saa.
Näin "kanssapandana" koin tuon testin tuloksen aika lailla samalla tavalla kuin sinä. Tuoteselosteesta lähinnä vain ikä sopii omaan profiiliin aukottomasti. En todella koe olevani sen kummemmin vasemmistolainen kuin arvoliberaalikaan, mutta eivät nuo muutkaan vaihtoehdot tuntuneet sen tutummilta. Onko meille tämmöisille tilaa tässä maassa :) Olemmeko katoava luonnonvara vai kelvoton maatuva muinaisjäännös...
VastaaPoistaIhan näin vakavasti en tätä testiä ottanut, mutta kysymyksiä se silti herätti. Sain vuosi sitten yllätyksekseni opettaa etiikkaa ja jouduin niitä asioita enemmänkin miettimään. Sen ainakin opin itse, että etiikka on läsnä arkisissa ratkaisuissa. Sain myös johdattaa yhden seurakunnan raamattupiiriläiset miettimään näitä juttuja yhden päivän seminaarissa. Siitä opin paljon itsekin.
Kirjoitin tuon seminaarin jälkeen tällaista pohdintaa:
"Vahvistan omalta osaltanikin tiettyjä etiikan perusteorioita. Mielipiteeni ovat todella muuttuneet silloin tällöin uuden informaation vaikutuksesta. Ne ovat saattaneet muuttaa asenteitanikin, ainakin ajan kuluessa. Arvoni näyttävät pysyneen pohjimmiltaan samoina. Niitä ei näköjään helposti heiluteta eikä järkytetä."
Maija,
PoistaAjattelen, että tilastoinnin helpottamikseksi miltei kaikki testit laaditaan tällaisella kaavalla. Siis rasti lähinnä sopivaan ruutuun. Ei sieltä läheskään aina löydy sopivaa, mutta "arvioitava" pakotetaan valitsemaan jokin vaihtoehdoista, koska vastaamatta ei voi teknisistä syistä jättää. Ei näitä voi vakavasti ottaa.
Opettaessaan oppii itse varmaankin eniten. Tietolähteilläkin on suuri merkitys uutisissa ja varsinkin näissä etiikan kysymyksissä. The medium is the message. Viestinnässä myös. Olemme aiemminkin vaihtaneet kanssasi ajatuksia sanojen merkityksistä. Sanahöperöt. En usko, että tämän arvokyselyn eläinhahmot jäävät uudissanoina elämään. Vaan mistäpä sen tietää?
Liisa, nyt on talvi vihdoin alkanut. Pakkasta on muutamana päivänä ollut toistakymmentä astetta, tällä seudulla korkeimmillaan - 18. Hanki hohtaa puhtaan valkoisena ja aurinko on hemmotellut paisteellaan. Muisteltiin juuri miehen kanssa, ettei tällainen pakkanen lapsuudessa vielä kylmää ollut. Mittarin piti näyttää yli kahtakymmentä - kahtakymmentäviittä, sitten vasta ruvettiin kylmästä puhumaan. Mitenkä tämä nyt niin kylmältä tuntuukin?
VastaaPoistaKauniita valokuvauspäiviä ja hyvää vointia toivotellen Laila
Laila,
PoistaNiin on täälläkin talvi kauneimmillaan. Illalla komea kuutamo valaisi syväsinisen taivaan ja puut ja pensaat olivat kauniit kuura- ja lumihahtuvaisina. Ei edes tuullut.
Aluksi tuntui kylmältä, mutta äkkiä tähän tottuu, kun muistaa pukeutua sään mukaan. Kaunista talvevea sinnekin!