Jäin oppikoulun neljännen luokan keväällä yksin paikkakunnalle. Silloin minulla oli pankkiin tietenkin ihan oikeaa asiaa. Tililtä nosto piti kuitata. Kirjoitin nimeni ylösalaisin. En sentään takaperin. Ymmärsin sen verran, ettei sitä hyväksyttäisi kuittaukseksi. Pankinjohtaja opetti meille sitä kirjanpitoa. Hän vaikutti huvittuneelta, kun halusin näyttää taitoni.
Olen miettinyt kineettistä muistia paljon tällä viikolla. Oikeastaan siitä poisoppimista. Vessan varsinainen valokatkaisin ei remontin takia nyt toimi. Toisen karmin viereen on laitettu väliaikainen valaisin. Toistaiseksi olen melkein joka kerta käyttänyt toimimatonta katkaisijaa ensiksi. Saa nähdä, montako viikkoa menee, että osaan heti hapuilla valokatkaisijaa uudesta paikasta.
Olen myös väännellyt tämän blogin ulkoasua siirtämällä sivut tuohon ylälaitaan. Selaa blogia uudella tavalla-sivu antaa lukijoille mahdollisuuden valita, millainen dynaaminen näkymä itse kutakin miellyttää. Sisätö ei muutu miksikään, mutta blogin ulkoasu muuttuu lukijan valinnan mukaan. Linkkien takana on kolme eri versiota kahdeksasta mahdollisesta. Itse pidän tästä perinteisestä yksinkertaisesta mallista.
Hauskoja taitoja. Mahdoitko lukea Tirlittania siihen aikaan ;)
VastaaPoistaKineettistä muistia olen viime aikoina itsekin ihmetellyt. Meillä on ollut uusi kahvinkeitin jo muutaman viikon, ja se saa minut keskittymään, koska kaikki tehdään eri tavoin. Mutta sitten: Painiketta hapuilen aina vanhasta paikasta! Pelkään että olen jo oppinut hapuilun pysyvästi...
Uusi vaihtoehtoulkoasu on hauska. Erityisesti se passaa, jos haluaa selata ja etsiä vanhempia juttuja. Mutta kieltämättä vanha malli on persoonallisempi.
Meillä oli vuosia pyöreä seinäkello keittiön ja eteisen välisellä seinällä. Yhtenä päivänä kannoin poikien sählymaalia parvekkeelle ja kolautin kellon tajuttomaksi. Heitin kellon roskiin.
VastaaPoistaEi mennyt kuin muutama päivä, kun koko perhettä alkoi suunnattomasti ärsyttää, kun katsoimme tyhjää seinää halutessamme tarkistaa kellonajan. Samalla tuli huomattua, miten yhtenään vilkuili kelloa.
Kun ärsytys kävi liian suureksi, laitoin tyttären ostamaan uuden kellon.
En ole muistaakseni kirjoittanut nimeäni ylösalaisin, mutta kylläkin takaperin.
VastaaPoistaTänään tarvitsen sitä kineettistä muistia hyvinkin paljon. Kahden viikon poissaolon ja yölennon jälkeen on vaikea muistaa missä tärkeimmät tavarat ovat.
Terveisiä Rhodokselta, missä oli tosi hyvät säät. Helsingissä oli yöllä 5 astetta, joten nyt pitää oppia pukeutumaan lämpimästi.
Tietyt asiat on tosiaan automatisoituneet uskomattoman sitkeästi,useimmiten siitä on vain hyötyä.
VastaaPoistaMielenkiintoisia blogivaihtoehtoja, minun silmäni ja aivoni hahmottavat parhaiten tätä vanhaa tuttua.
Vesi noussut tai laituri vajonnut.
VastaaPoistaMarjattah,
VastaaPoistaTirlittan ilmestyi v.1953, joten sen on täytynyt olla ajankohtainen. Sitä kirjaa meillä ei kuitenkaan ollut.
Oppimista se on hapuilun oppiminenkin.
Uusi ulkoasu voi olla uudelle lukijalle nopeampi tapa selata, mutta itse etsin vanhat jutut tuolla sivupalkissa olevalla täsmähaulla.
Sirkku,
VastaaPoistaTottumus on toinen luonto.
Kun jouduin jäämään aikataulutetusta työstäni pois, irroitin rannekellon ranteestani enkä ole sitä sen koommin käyttänyt. Aika kauan meni, että katselin tyhjää. Nyt voisin ehkä ottaa sen takaisin, koska kellon katsominen kännykästä ei ole yhtä yksinkertaista.
Olivia,
VastaaPoistaTervetuloa takaisin. Kunhan saat tavarat paikoilleen ja lepäät, kaikki sujuu taas loistavasti.
Täällä on nyt vain kaksi astetta lämmintä. Olen jo siirtynyt toppavaatteisiin.
Sirokko,
VastaaPoistaAivoille on varmaankin hyväksi toimia silloin tällöin toisin kuin yleensä, mutta ilman rutiineja elämä olisi kyllä yhtä sekamelskaa.
Selausvaihtoehdoissa on mielestäni liikaa tavaraa kertakatsomalla.
a-kh,
VastaaPoistaLaituri on vajonnut. Se oli toukokuussa samanlainen. Otin silloinkin siitä kuvan:
http://goo.gl/r8MIs
Vastapäätä Majaniemen siirtolapuutarhaa.
Mahtoi pankinjohtajaa naurattaa nimikirjoituksesi. Kirjoitussuunta takaa eteen esiintyy usein pienillä lapsilla, jotka vasta opettelevat kirjoittamaan nimeään. Tytär kirjoitti vielä koulun eka luokalla kirjaimia väärinpäin, vaikka nimi oli jo kääntynyt oikeinpäin. Pojalla ei ilmiötä näkynyt, mutta lapsenlapsella kylläkin. Kurkistin linkistäsi vaihtoehtoja sivusi näkemiseen. Tulipa esiin paljon kauniita valokuviasi! Tuon ylimmänkin näki suurempikokoisena. Mökkilaiturimme muuten näyttää samalla tavalla olevan uppoamassa, kuin kuvasi laituri. Vesi on vieläkin tosi korkealla.
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaKuvat suurenevat kyllä tässä varsinaisessa näkymässäkin, jos klikkaat kuvan päältä. Itseäni kuvaseinät häkellyttävät. Pitää saada katsoa kuva kerrallaan.
Voihan se olla niinkin, että lapset oppivat kirjoittamaan kirjaimia väärinpäin, jos vaikka katselevat toiselta puolen pöytää, kun isompi sisarus kirjoittaa. Keksin tämän teorian ihan tässä. :)
Liisa, osuva tuo Sinun havaintosi peilikirjoituksen syntymisestä lapsille! Ei ole koskaan tullut mieleeni.
VastaaPoistaEräässä toisessa blogissa huomasin, että Magazine -muotoa käytettäessä ingressit tulevat tärkeämmiksi. Se on hyvä muoto silloin, jos ei ole vähään aikaan poikennut jonkun blogissa ja tahtoo nähdä otsikot ja juttujen alut nopeasti. Tämä vanhanaikainen sopii kyllä hyvin tavalliseen lukemiseen.
VastaaPoistamm,
VastaaPoistaJos taas joutuu/pääsee johonkin uuteen kiinnostavaan blogiin, kaipaan arkistoa päästäkseni alkuun. Näissä dynaamisissa arkistoja ei ole, koska koko blogi latautuu yhtenä sivuna.
Juuri äsken yritin selata alkuun erästä uutta tuttavuutta. Dynaaminen näkymä hankaloitti mielestäni asiaa. En toki jokaista versiota jaksanut kokeilla. Liika on liikaa.