Päätin osallistumiseni lopullisesti vasta lauantaiaamuna. Luvattu hellepäivä saattaisi kulua mukavasti vesillä ja ilmastoidussa autossa. Satamassa näin joukon charmikkaasti harmaantuneita miehiä enkä ensi katsomalla tunnistanut heistä ketään. Päätin mennä reippaasti kysymään, mahtaako kyseinen ryhmä olla oman koulun senioreita. Kyllä, jo toiset silmät tunnistin. Kohta alkoi saapua lisää tutunnäköistä porukkaa, mutta kaikki saimme nimilaput rintaamme. Varmuuden vuoksi.
En olisi konsanaan uskonut, että vesillä voi Suomessa olla helteellä niin hiostuttavan kuumaa. Ukkosilma siitä lopulta kehkeytyikin eikä sekään saderyöppyineen juuri viilentänyt Luhangan kirkonkylän 32-asteista sakeana seisovaa ilmaa. Kirkon viileys houkutti, mutta pettymys oli suuri havaittuamme, että kyseessä ei ollutkaan mikään avoinna oleva tiekirkko. Piti tyytyä etsimään varjoa kaupan terassilta ja puiden siimeksestä. Hautausmaalle asti en jaksanut nousta. Osa ryhmästä käveli hiukan pidemmän matkan.
Aika kului nopeasti vanhoja asioita muistellen eikä pitkähkö risteilyaika riittänyt oikeastaan mihinkään. Siinä sitä taas olimme entisiä nuoria lukiolaisia, ja kuluneet vuosikymmenet näkyivät vain ulkoisessa habituksessamme. En ollut tullut katselemaan maisemia enkä tutustumaan aikoinaan ihan vieraaksi jääneeseen ympäristöön, vaan tapaamaan vanhoja ystäviä. Siksi kipparin pitkät jorinat hiukan haittasivat seurustelua.
Ihmeekseni jaksoin kuitenkin välillä paikkaa vaihtaen istua pitempään kuin lääkäri sallii, koska hyvä seura piristi. Olen tainnut tulla siihen vaiheeseen elämässä, että aina kun on suinkin mahdollista mnun kannattaa lähteä liikkeelle ja ihmisten ilmoille, etten vallan erakoidu. Koskaan ei voi tietää, tuleeko enää seuraavaa kertaa. Kiitos järjestäjille!
__
PS. Tämä postaus on kirjoitettu uudella betabloggerilla (draft.blogger.com). Saa nähdä mitä tästä tulee...
Niettäkö Päijänteellä oltiin?
VastaaPoistaa-kh,
VastaaPoistaKyllä, Jämsästä Luhankaan ja takaisin. En ollut aiemmin Päijänteellä risteillytkään. Reittiselostusta olisi tietenkin ollut hauska kuunnella, jos tilanne olisi ollut toinen.
Sinulla oli mukava retki. Päijänteen maisemat ovat kauniit. Vanhojen koulutovereiden tapaaminen tuo monta muistoa. Minä tapasin omat luokkatoverini kesäkuun alussa.
VastaaPoistaTänään palasimme kotiin Kajaanin matkalta. Kuopiossa oli junanvaihto mennen tullen. Näin uuden sillan ja tunnistin maisemat kuvistasi. Kiitos opastuksesta! Kajaanissa oli helteistä maanantaina, mutta eilen oli sadepäivä ja ukkosta. Siitä huolimatta oli mukava matka. Kävimme m.m. Paltaniemen kuvakirkossa.
Luokkatapaaminen on varmasti ollut jännittävä, mutta myös mielenkiintoinen. Eipä ihme, ettei vuosien jälkeen oikein tahtonut tunnistaa, kuka kukin oli. Itse en ole osallistunut luokkakokouksiin, mutta olen tavannut muutamia luokkatovereita sattumalta yksittäin. Aina se on ollut miellyttävä yllätys.
VastaaPoistaOlivia,
VastaaPoistaMuistoja todellakin palautuu mieleen ryhmässä enemmän kuin yksin muistellessa. Itse olen ollut niin monessa koulussa, että ns. oma luokaksi ovat muistikuviin jääneet kansakouluaikainen luokka ja lukioluokka. Muista pitää onkia nimetkin vanhoista vuosikertomuksista, jos niitäkään enää sattuu löytymään.
Minäkin olen jollakin Kajaanin reissulla vuosia sitten käynyt mainitsemassasi kirkossa. Siitä on kyllä kulunut jo vuosikymmeniä.
Sää tuntuu vaihtelevan. Tänä aamuna viiden maissa kävelin 8 asteen lämmössä pulahtamaan 18 asteiseen lampeen. Usva nousi kuin höyryävästä kattilasta.
Laila,
Jokainen ei pääse tai halua luokkatapaamisiin eri syistä. Minullakin oli pitkä tauko. Nyt jokin sai minut lähtemään ja ihan piristävää se oli, vaikka en jaksanutkaan osallistua koko ohjelmaan.
Yksittäiset yllättävät tapaamiset vasta mukavia ovatkin, jos on aikaa ja mahdollisuus pysähtyä. Eläkeläisillä luulisi olevan, mutta meitä on moneksi. :)
Hyvää viikonloppua!
Liisa, hyvää viikonloppua Sinullekin!
VastaaPoistaTiedätkö, minutkin sai luokkatapaaminen liikkeelle vasta nyt korkiassa iässä :) Vasta nyt alkaa oivaltaa, miten arvokkaita ovat nuoruuden ystävät ja tuttavat. Muille olen vain vanha.
VastaaPoistaSeuraan mielenkiinnolla betablogger-kokemuksiasi!
Marjattah,
VastaaPoistaKoulutovereita tavatessa kuluneet vuodet katoavat jonnekin taustalle ja siinä sitä taas ollaan, kuka etu-, kuka takapulpetissa. :)
Postaus näyttää ihan samanlaiselta, erot löytyvät hallintapaneelista, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Pyytävät antamaan palautetta, mikä on melko vaativaa, koska en tunne nykyisenkään bloggerin kaikkia kommervenkkejä.
Kokeilu on tehty helpoksi tuolla linkissä. Laittaa vaan uuden oletukseksi ja samantien saa näkyviin uusi-ilmeisen väljemmän oloisen näkymän.
Liisa, oli tosi kiva nähdä! Tämähän ei ollut luokkakokous sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan lähiluokkalaisten alumnien kesäretki. Olin lukiossa pienellä rinnakkaisluokallasi, ja jo vuosia sitten tajusimme, että kannattaa kutsua laajempi porukka, meitä oli niin vähän ja hajallaan pitkin maailmaa. Hyvin on toiminut,leppoisissa tunnelmissa nähty aina joskus.
VastaaPoistaLiisa, Sinulla on edelleen se sama hyväätekevä hymy! Kiitos kuvista ja terveiset!
Sanna,
VastaaPoistaKiitos itsellesi! Kannatti tulla kaukaakin.