Suomenselän korkeilla kumpareilla pientareet taas olivat valkoisenaan kissankäpäliä. En ollut nähnyt niitä pitkiin aikoihin, joten mukakiireisen automatkalaisen piti oikein pysähtyä pientareelle tarkistamaan, että kyse oli todella lapsuudesta tutuista kukista. Aikoinaan "pelastin" yhden yksilön metsäautotieltä siirtämällä sen Käpälämäen saunan nurkalle. Näkyy noita vielä olevan. Pitää vain osata olla liikkeellä oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Lupiinit näyttävät vallanneen yhä enemmän pientareita niittynotkelmissa ja pelto aukeilla. Karkulaiset. Viime kesäisten syöksyvirtausten aukottamilla kohdilla lupiinien kukkaloisto keräsi katseet, vaikka satoikin kaatamalla. Tuli vain mieleeni, miten altis paljas maapohja nyt on ko. vieraslajin ja jättipalsamin leviämiselle. Toivottavasti maitohorsma ehtii ensin. Näin sopii toivoa tänään Luonnonkukkien päivänä.
En lainkaan väheksy perinteisiä pihaperennoja, mutta kyllä kesäinen niitty, lehto tai keto on vertaansa vailla. Ja heinäseipäät kauneimpia alkuperäisessä tarkoituksessaan.
Samaa ajattelin minäkin kävellessäni luonnonpuiston kapeita polkuja ja ihaillessani kukkien määrää ja perhosten, hyttysistä nyt ei välitetä. :)
VastaaPoistaMinäkin ihailen luonnon omia kukkaniittyjä. Ne ovat kuin taitavan puutarhurin taideteoksia.
VastaaPoistaIhana kuva kauniista kukkaniitystä.
Tupasvillaa ja suopursua näkee harvoin täällä etelässä, missä tiet ja uudet asuinalueet ovat muuttaneet maisemaa. Valkoiset kukat ovat ihanat, niin luonnossa kuin ruukussa. Maalla jätän osan pihanurmea leikaamatta niin kauan, että päivänkakkarat ja kissankellot ehtivät kukkia rauhassa.
VastaaPoistaKuvasi on tunnelmallinen!
Vallan unohtui luonnonkukkien päivä, mutta ihastelen niitä kyllä muutenkin joka ainut päivä. Meilläkin on pientareet valkoisena koiranputkien sukua, kaunista se on. Luonnonniityt kuuluvat maalaismaisemaan ja ne heinäseipäät, joita enää harvoin näkee alkuperäisessä toimessaan.
VastaaPoistaSuomalaista maalaisromantiikkaa tunnelmallisessa kuvassasi, pisteaitaa ja koiranputkea.
VastaaPoistaKyllä luonnonkukkaniityissä silmä lepää, alkavat pian olla kauneimmillaan.
Vallan ihania luonnon niittyjä on antoisaa katsella; siinä sielukin lepää...
VastaaPoistaLuonnonkukkapäivän muistin, kameran unohdin.
VastaaPoistaSateen ansiosta puna-apilat, virnat ja pienet, hehkuvan punaiset ketoneilikat kukkivat upeasti peltoteiden varsilla.
Naapurin kesantopelto saunakukkineen näytti sekin aika upealta.
Jättipalsami on tosiaan kukka jonka ei soisi leviävän, niin tehokkaasti se siementää ja itää.
Oravanmarjat, metsätähdet ja rätvänät koristavat nyt mökkipihaamme. Kallioinen ja metsäinen tontti on järven rannalla. On 25. kesämme siellä, ja olen jo oppinut tyytymään luonnon antimiin ihanien kukkapenkkien sijasta. Torilta tuomme kesäkukkia isoon pataan ja amppelin verannan kattoon roikkumaan. Pari vuotta vanha juhannusruusu on nupulla ja alppiruusuista toinen selvisi talven yli, mutta istuttamamme kullerot, angervot ja muut perennat ovat kadonneet vuosien myötä pikkuhiljaa. Ainoa alusta asti sitkeästi elänyt perenna on lupiini (niitäkään ei ole montaa) ja kälyni tuoma iris rannassa. Se kukkii kesän alussa jo yhdettätoista kesää. Mieheni sisko tulee aina mieleen mökillä iriksiä katsoessa. Ehkä hän halusi niin, sillä tiesi kukat tuodessaan kohta lähtevänsä rajan taa.
VastaaPoistaTiitsa,
VastaaPoistaHyttysistä ei välitetä sen enmpää kuin, että hätistellään pois. :)
Arleena,
Luonnossa eivät väsisävyt riitele kuten joskus ihan omassa kukkapenkissäkin.
Olivia,
Kevät on ensin keltaisten ja kesemmällä valkoisten luonnonkukkien ja puiden päihdyttävää kauneutta ja tuoksua. Kannattaakin jättää osa nurmea leikkaamatta kukkien ja vähemmän työmäärän vuoksi.
Kuvaa ottaessa tuuli kovasti, mutta ko. paikassa oli hiukan suojaisampaa.
Sirokko,
VastaaPoistaJoka päivä on nykyään jokin teemapäivä, jos seuraa uutisia. Olin liikkeellä koko päivän ja sääkin muuttui sateiseksi.
Tuo heinäseiväsasia tuli mainituksi siksi, että näin eräässä kahvilassa myynnistä heinäseipään kärjistä tehdyn naulakon, joka maksoi 230 euroa.
Simpukka,
Kiitos. Sitkeä kasvi tuo koiranputki, koska se kestää valtateiden varsilla jatkuvan rekkojen aiheuttaman paineaallon. Tämä kuva on kyllä kylätien varrelta Vaasan kaupungista.
Marjamatilda,
Pitäisi vain ottaa enemmän aikaa niiden katselemiseen. Reissaamisessa on se vika, että aina on lähtöpaikka ja päämäärä, pitkä matka ja päämäärän saavuttaminen mielessä. Matka ei edisty mihinkään, jos pysähtyy koko ajan ihailemaan maisemia. Kannattaisi alkaa harrastaa päämäärätöntä maaseutuajelua, mikä taas ei ole ympäristömielessä kai mikään hyvä idea. Kuitenkin sallittaneen hyvästä syystä. :)
Mk,
VastaaPoistaKukkapäivän kuva on lauantailta, sunnuntaina satoi ja matkustimme toista reittiä läpi hiukan vehmaampien maisemien. Mainitsemiesi väriläiskien lisäksi harakankelloja näkyi myös.
Minulla on ikävä kokemus jättipalsamista nimenomaan avohakkuulla. Siksi se tuli mieleeni.
Laila,
Luonto on siis muovannut pihanne uudelleen. Samoin mekin veimme aikoinaan mökille kesäkukkia vain yhteen pataan. Ja onneksi viemäni lupiini tukehtui varmaankin timotein ja apilan kuristukseen. Se oli tummansininen. Lapseni ihailin lupiineja tädin kukkapenkissä. En silloin tiennyt tästä maanteiden piennarten valtiattaresta mitään.
Kotipihassa jokaisella perennalla (ja luonnonkukalla) on tarinansa. Kullero, jonka vuosia sitten toin hyvin kaukaa, on valitettavasti hävinnyt. Ja nythän koko piha on keskentekoinen viime syksyn myllerryksen jälkeen. Kuinka mahtoi käydä kissankellolle?
Päivä on pisimmillään tänään, mutta ei valoisimmillaan pilvisen sään vuoksi.