Miten niin voiton aika? Lukemisensa lomassa mieheni kysäisi aina silloin tällöin joitakin sanoja vähän niinkuin ristikkoja tehdessään. Kuten maslenitsa (масленица). Sehän tarkoittaa laskiaisviikkoa ja laskiaistiistaita. Ajankohtainen sana. En uskalla väittää, että näillä perinnepäivillä olisi enää monillekaan juuri mitään merkitystä. Kerron nyt kuitenkin. Laskiaista juhlitaan syömällä tukevasti, koska siitä alkaa paasto ennen pääsiäistä. Minun mutu-etymologiani mukaan alkaa voiton aika. Ei voita leivän päälle. (voi = маслo). Paasto liittyy eri uskontoihin ja ravinto-oppiin. Nykyään voisi ajatella myös nettipaastoa. Vai voiko - enää?
Katsoin eilen illalla Davidin katoamistempun. Siinä David Bond tutkii, kuinka vaikeaa Ison-Britannian kansalaisen on kadota yhteiskunnan tavoittamattomiin. Hän on tuskastunut siihen, miten paljon tietoa hänestä on taltioitu eri rekistereihin ja miten jätämme vapaaehtoisesti (?) digitaalisia jalanjälkiä surffatessamme netissä ja puhuessamme kännykkäämme. Tuli suorastaan puistattava olo sitä katsoessa. Ei todellakaan oikea kätemme enää tiedä mitä vasen kätemme tekee. Teknologia on ottanut ylivallan ja minullekin suositellaan luettavaksi mm. omia postauksiani. Isoveli siis tietää aika tarkkaan mistä minä pidän. Jos kiinnostaa, kyseinen dokumentti on nahtävissä kuukauden ajan Areenassa.
Dokumentti on pitkä ja katsottavissa valitettavasti vain Suomessa. Olen seurannut jonkin aikaa, avaavatko blogini lukijat tekstilinkkejä. Eivät yleensä avaa, joten kannattaa kopioida ja liittää lainaukset suoraan tähän ruudulle. Lähde on joka tapauksessa aina ilmoitettava. Kerroksellisuus l. linkitys on toisaalta blogien tyypillinen piirre. Videoita ei voi kopioimalla linkittää, joten tässä on kuitenkin taas kaksi linkkiä. Ei mahda mitään.
PS. Raivasin etusivua siirtämällä kaikki saamani kannustus- ja tunnustusnapit erilliselle sivulle tuonne sivupalkkiin jouduttaakseni sivun latautumista.
___
Edit klo 18.07
Huom! Ei tarvitse kuin väsyneenä klikata vahingossa väärää nappulaa ja keskeneräinen blogipostauksen aihio lehahtaa ainakin 55 lukijaan. Ja näkyy se pujahtaneen samassa sekunnin sadasosassa myös arvostamani lukijaraadin Blogger-lukijaan. Pyydän nöyrimmästi anteeksi. Koko teksti oli vasta kopioitu meemipohja kysymyksineen ja vielä poistamattomine vastauksineen, jotka siis eivät ole minun. Olin ajatellut muotoilla siitä oman postauksen tai olla muotoilematta. Poistin sen niin nopeasti kuin pystyin havaittuani virheen tapahtuneen. Se muuten liittyi noihin tunnustuspalkintoihin tuolla virtuaalisessa vitriinissä.
Siinä tuli taas kerran hyvä opetus itselleni, miten saattaisi olla viisaampaa vaieta kuin olla äänessä. Ainakin kerran minulta on kysytty, olenko koskaan katunut jotakin kirjoittamaani tekstiä, kommenttia, kirjettä, korttia tai vaikkapa sähköpostia. Vastasin, että olen. Poistettuja tekstejä en niinkään.
Menen nyt nurkkaan häpeämään ja toivotan saman tien hyvää laskiaista ja naistenpäivää ja hiihtolomaa.
Pitääkin katsoa tuo Davidin katoamistemppu, kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaUskaltaakohan sitä enää blogatakaan?
No, ehkä kuitenkin.
Antti Tuurin kirjoja olen jonkun lukenut, en tätä mistä kerroit. Mies on kuulemma lukenut ja sanoi, että ihan mielenkiintoinen kirja.
Rosina,
VastaaPoistaKai sitä uskaltaa blogata, jos on tehnyt itselleen selväksi ylittämättömät yksityisyyden rajat.
Rapatessa roiskuu, kuten voit lukea tuosta lisäyksestä. Jos ei huomaa mokia omissa kirjoituksissaan, niin tällaiset huolimattomuudet kyllä. Äshh!
Yhteen kysymykseen vihje: www.spotify.com
VastaaPoistaTuosta lopuksi mainitsemastasi virheestäsi seurasi jotain hyvääkin. Olen usein miettinyt, voiko julkaistua postausta muutella jälkikäteen ilman, että se ilmestyy taas kuin uutena jonkun lukijaan. Vastaus on siis mitä ilmeisimmin EI.
VastaaPoistaValitettavasti olen korjaillut usein joitain tekstejä myöhemmin, ja lukijat luulevat, että blogia on taas päivitetty. Mutta joitain karmeita virheitä on joskus ihan pakko poistaa.
Jätämme jalanjälkemme rekistereihin ja digitaaliseen maailmaan. Uusiin biometrisiin passeihin pitää lisäksi jättää sormenjäljet. Omat sormenjälkeni ovat iän myötä hävinneet lähes kokonaan, joten uudessa passissani on peukalon jäljet.
VastaaPoistaVoiton aika on mainio sanaleikki. :-)
Hyvää laskiaista ja naistenpäiäivää!
Minulle tuli myös huono omatunto, jäin miettimään missä kaikessa sitä mahtaa roikkua ja olla mukana.
VastaaPoistaJouduin poistamaan yhden 2008 vuoden postaukseni, koska sinne kertyi joka päivä kommentteja ympäri maailmaa. Onneksi bloggerilla on nyt roskapostisuodatus, sieltä voin napsia taivaan tuuliin kertyneet roskat.
Mukavaa alkavaa viikkoa.
mm,
VastaaPoistaKiitos vihjeestäsi. :)
Kirlah,
En usko postausten korjaamisen mitään haittaavan. Jos sama otsikko näkyy "lukemattomana" uudelleen, minua se ei ainakaan haittaa.
Mainitsemani kaltaiset "karanneet" kyllä huomaa heti ja ne mokomat jäävät sinne lukijaan. Minä en ainakaan osaa poistaa niitä.
Olivia,
Keväällä piti uusia passi. Minulta ei myöskään saatu sormenjälkiä pitkästä uurastuksesta huolimatta, ei edes peukalosta. Passissa on merkintä puuttuvista sormenjäljistä. :)
Arleena,
Minäkin olen havainnut, miten tehokas Bloggerin roskapostisuodatin on. Jotenkin joku kuitenkin pääsee läpi aina silloin tällöin ja jättää muistoksi linkkilistoja.
Mukavaa maaliskuuta!
Otsikkosi Voiton aika harhautti hauskasti. Tuli jostain syystä mieleen voiton päivä. Laskiaisen herkuttelun en tiennyt liittyvän paastonajan alkamiseen. Paastoaminen, se oikea, on itselläni tähän ikään kokematta, mutta olisi varmaan terveellistä niin mielelle kuin ruumiille. Hyvää vointia ja kevätterveisiä Sinulle.
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaOn tässä eletty voiton aikaakin. Veikkasin MM-hiihdoista saatavan neljä mitalia, tosin värit meni väärin. Ja ampumahiihdosta on tullut kultaa, mikä on saanut menneiltä ajoilta kovikin tutun Heikki Ikolan kyynelöimään.
Itse en ole kisoja seurannut, mutta eihän niiltä voi välttyä mitenkään.
Laskiainen tarkoittaa laskeutumista paastoon. Suomesa kun lasketaan mäkeä ja koulussa oli laskentoa ennen matematiikkaa, sanojen merkitykset muuttuvat tai peräti katoavat.
Tuntuu hienolta, kun miehetkin itkevät ilosta julkisesti. Ei kai tunteille mitään mahdakaan, kun ne yli tulvivat. Hyvä kulta-Heikki!
VastaaPoistaJoitakin vuosia sitten havahduin huomaamaan, että kaikki, mitä kirjoitan blogeihin, taitaa pysyä ikuisesti Googlessa ja piankin olen kompromentoinut itseni vähän joka suuntaan. Siitä pitäen olen sensuroinut sanomisiani. Nettiin kirjoittaessa voi tulla yksityisyyden harha, mutta Petteri Järvinen muoistutti jo vuosia sitten, että älkää edes sähköpostiin kirjoittako mitää, mitä ette haluaisi lukea seuraavan päivän Helsingin Sanomista.
VastaaPoistaHetken raksutti tuo voiton aika :) Onhan se paasto sitäkin, itsensä voittamista. Nettipaasto olisi hyvä julistaa virallisesti kerran vuodessa, vaikka 'Netittä Nuutista' -viikko, eihän siihen ilman pakkoa enää pysty.
VastaaPoistaEtsin netistä Davidin katoamistemppua, mutta eipä ollut missään meille näkyvällä sivulla. Toivottavasti tulee joskus meidänkin telkkuun.
Minä joudun jättämään sormenjälkeni joka toinen vuosi täkäläiselle poliisille, mitähän tapahtuisi jos niitä ei enää joku päivä olisikaan..
Laila,
VastaaPoistaSuomalainen mies itkee ainakin silloin, kun suomalainen urheilija seisoo kultamitali kaulassaan ja pää paljastettuna laulaa Maamme-laulua siniristilipun kohotessa keskimmäiseen salkoon. Tai sitten sanoo silloinkin, mikä lie roska meni silmään.:)
a-kh,
Petteri Järvinen sanoi viisaasti. Pienistä jaetuista tiedonpalasista sukeutuu tietynlainen kohdeprofiili - suoramarkkinoinnille.
Sirokko,
Hyvä idea tuo netitön viikko. Kuukautta ei nykymaailmassa voi kai ajatellakaan.
Täällähän passin saa viideksi vuodeksi, joten silloin otetaan uudet sormenjäljet, jos saadaan.
Onko siellä sellainen digitaalinen laite, jolla sormenjälkesi otetaan? Vai vanhaan puumerkki-tyyliin?
Sähköisen identiteetin merkitys on vahvassa nousussa. Siitä tulee myös sähköinen maine. Tai sitten sen voi varastaa.
VastaaPoistaIsopeikko,
VastaaPoistaVoin ihan kuiskaten kertoa peikolle että luulin jo itseni varastetun, kun aloin saada itseltäni niitä sähköposteja, joita en ollut itse lähettänyt.
Sehän meneekin niin, että lähettäjän voi kuulemma helposti piilottaa tai lähettää vaikka kenen nimissä. Ja tämä kaikki on jostakin kumman syystä sallittua. Siis tämä internetti tuntuu olevan hallitsematon kaaos.
Postauksesi otsikko vei minut aluksi ihan muille poluille kuin maslopustnaja nedeljaan. Taidatpa olla oikeassa, että moni voisi olla viikon ilman voita kuin ilman nettiä.
VastaaPoistaPiri,
VastaaPoistaSanaleikkiä vain. Asia ei ole leikkiä lainkaan, vaan aikamme todellisuutta. Rasvasota, nettiriippuvuus, yksityisyydensuoja kaikkine rekistereineen ja kaatopaikoilta löytyneine salaisine asiakirjoineen. Listaa voisi jatkaakin...
'Voiton' aika:). Homonyymi saa aikaan hymyn nyt, enhän tuota sanaa voihin ensin yhdistänyt. Kiitos tästä kivasta.
VastaaPoista***
Bloggaajana olin alkuaikana yksityisyyden suhteen hyvinkin luottavainen ja avoin. Ihmisen osa on yhteinen. Mitään ikävää en ole koskaan kokenut blogistaniassa, mutta ehkä olen sinisilmäinen.
Tässä iässä, kun käyn yhä vanhemmaksi, tuntuu, että voin olla edelleenkin avoin omien kokemusteni suhteen, mutta muista kirjoittaessani syytä miettiä kaksi kertaa mitä julkaisee. Ja voihan välillä kääriä elämäänsä fiktioon :)
PS
Mitä tarkoittaa Blogger-käyttäjäraati?
Lastu,
VastaaPoistaTarkoitin Blogger-lukemistoa, joka löytyy hallintapaneelin alareunasta. Se kerää kaikkien niiden blogien päivitykset, joita olen ilmoittanut seuraavani napsauttamalla itseni lukijaksi jonkin blogin lukijaksi.
***
Siinäpä se taito onkin kutoa silmäkooltaan sopivan kokoista fakta-fiktioverkkoa. Omista kokemukista kirjoittamiselle sanon kyllä, mutta liki aina niihin liittyy toisia.
Isopeikko tuolla puhui sähköisestä maineesta ja verkkoidentiteetistä. Minulle tuli heti mieleen lapsuudesta muistamani sanonta: Kunnia meni mutta maine kasvoi.
Wiki määrittelee maineen näin:
Maine on yleisön yleinen mielipide ihmisestä, yhteisöstä tai yrityksestä. Maineeseen liittyy kohteestaan aina jonkinlainen arviointi, joka voi olla hyvä tai huono ja joka erottaa kohteen toisesta vastaavasta. Maineessa on siis kysymys hyvästä tai pahasta, kauniista tai rumasta, tai periaatteessa mistä tahansa muusta arvokkaana pidetystä.
Kunnia on sitten myönteistä mainetta. :)
Pilkkionnea!
Voiton sämpylä on paastonajan ruoka.
VastaaPoistaMikä ihmeen digilaite, ikinä kuullutkaan! Meillä poliisi ottaa sormesta kiinni ja tökkää sen mustetyynyyn ja siitä paperiin.. useemman sormen.. ja antaa uusiokäytössä olevan paperinpalan pyyhkimiseen :)
VastaaPoistaJa joka kerta pitää antaa myös henkilötietoja jopa omista sukulaisistani jälkeläisineen, ovat hekin jo täällä asti kirjoissa ja kansissa..
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaa-kh,
VastaaPoistaKyllä täällä on herkuteltukin. Leivottu pullalin voilla. :)
Sirokko,
Tuo vanha konsti on tässä asiassa parempi kuin pussillinen uusia. Uuden passin hankinta oli hilpeä kokemus juuri tuon sormenpään kuvauslaitteen vuoksi. Samoin passikuvan ottaminen. Luulisi, ettei koko kuvaa enää tarvittaisi, jos tunnistus perustuu johonkin siruun.