Perkaamista ja valmistautumista

Aamupäivä meni suolasilakoita liotellessa ja peratessa. Puolet laitoin suutarinloheksi, loput tuunattuun vanhanajan silakkalaatikkoon. Miten tuunasin? No en laittanut munamaitoa, vaan juustoista ruokakermaa ja hiukan silputtua tilliä. Muuten meni vanhan kaavan mukaan. Olisi vain kaivannut kaverikseen etikkapunajuuria, mutta niitä ei nyt sattunut olemaan eikä aina toinna joka asian perään kauppaankaan tormata. Näin pakkasilla. Syödään sitä mitä on. Hyvää oli.

Reilun viikon uutispimento aukenee hiljalleen, kun silmäilee kasaantunutta isoa lehtipinoa sieltä täältä. Ihmettelen kyllä, miksi Kanarialla isohkossa hotellissa kaikki televisiokanavat olivat espanjankielisiä. Meni luullun ymmärtämiseksi. En ole näköjään ihan kokonaan verkkoon sotkeutunut, kun maltoin pitää näppini irti maksullisista tietokoneista. Yhden kymmenminuuttisen (vai oliko se vartti) ostin 50:llä sentillä ja vilkaisin Suomen uutisia. Ja kirjoitin yhden kommentin. Muutapa siinä ajassa ei ehtinytkään. Hetkittäin kävi mielessä, että pian mobiiliverkkoyhteys on pakollinen kaikille. Oli guideonline. Ja olisi ollut sanakirjakin siinä kätevästi hollilla. Ei meitä sentään myyty eikä ostettu, vaikka kerran sain vääränlaista kahvia. Sen sieti vielä hyvin.

Onneksi tänään pääsin jo lehtipinon pohjalle ja löysin etsimäni eli adventtikalenterin. Huomenna avataan ensimmäinen luukku. Tuntuu olevan puhetta enemmän pikkujouluista kuin uuden kirkkovuoden alkamisesta.

Opin aamupäivän ruuanlaiton kuluessa yhden uuden käsitetteen. Puhuttiin kosmeettisesta älystä. On tunneälyä, parviälyä, sosiaalista älyä ja kuuluu siis olevan kosmeettistakin. Kosmetiikan, johon lasken myös hiusvärit, haitat ovat olleet näkyvästi esillä. Älyn kosmeettisuus on kuitenkin myönteistä, vaikka se on tavallaan teeskentelyä. Tarkoitus on antaa itsestään fiksu vaikutelma. Siksi minun nyt täytyy nyt lukaista noita lehtiä, että tiedän mistä puhutaan, koska olen huomenna menossa Sota-ajan lauluja -konserttiin.